Arvokas vanhuus on ihmisoikeus

 

Suomessa on tätä nykyä liki 30 000 yli 90-vuotiasta ja satavuotiaidenkin määrä on kasvanut yli kolmensadan. Väestö ikääntyy, mutta rahat loppuvat. Näyttää siltä, että ennusteista huolimatta väestön vanhenemiseen ei ole riittävästi osattu varautua.

    Valitettavasti iästä on usein tehty numero negatiivisessa valossa. Nykyisessä markkinatalousmaailmassa ei ole helppoa olla vanha. Vanhat eivät ole mediaseksikkäitä. Usein tuntuu, että ikäihmisiä kohdellaan kuin he olisivat vain menoerä. Pahimmillaan heitä voidaan syyttää epäonnistumisesta vanhenemisessakin, mikäli nykyisin vallalla olevaa käsitettä Onnistunut vanheneminen on uskominen.

    Suuri osa suomalaisista on vanhoja, ja sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet ovat yleisin kuolinsyy. Vanhat sydänsairaat kuormittavat eniten terveydenhoitoa. En ihmettele, jos meitä priorisoidaan, mutta pahalta se tuntuu.

    Onko vanhenemisessa mitään positiivista? Numeroiden valossa ei juuri mitään, mutta terve vanhuus on kyllä mahdollinen.

Tutkimus osoittaa, että hyvä mieli korreloi pitkän iän kanssa. Kun ihminen on psyykkisesti tasapainossa ja kokee elämänsä mielekkääksi, on helpompaa pitää huolta hyvistä elintavoista. Se tarkoittaa, että vanhuksilla on riittävästi rahaa, terveydenhuoltoa ja sosiaalista tukea.

    Vanhuus on myös suhtautumiskysymys, sille ei saa antaa periksi!  Jokaisella pitää olla mahdollisuus arvokkaaseen vanhuuteen.

Mahdollisuus elää mielekästä, omien arvojen mukaista elämää. Silloinkin, kun omat edellytykset siihen ovat heikentyneet.

    On helppo sanoa ääneen, että kyllä minä pärjään, vaikka sydän kuiskaa hiljaa, että en tiedä jaksanko enää.

 

 

Ikääntymisellä ei ole ikärajaa

 

Ikä on enemmän mielentila. Jos elää elämäänsä solubiologisen faktan valossa, niin aika synkkää siitä tulee. Jotkut ihmiset tuntuvat vanhenevan nopeammin kuin toiset. Syytä siihen ei tarkkaan tiedetä. Perintötekijöillä lienee tässä osansa. Jos tulee pitkäikäisestä suvusta, se koituu usein itsellekin siunaukseksi. Miehet tuppaavat kuolemaan aikaisemmin kuin naiset, joten vanhenemiseen liittyy jonkin verran myös hormoniteorioita.

    Ihmisen ulkoisesta olemuksesta ei voi päätellä hänen ikäänsä. Teräsvaareiksi ja -mummoiksi sanotut yli 90-vuotiaat ihmiset ovat yleensä selvästi ikäistään nuorekkaamman oloisia. Heitä voi erehtyä luulemaan kymmeniä vuosia nuoremmiksi.

    Vanhenemista voi hidastaa. Kun nuorempana liikkuu useampana päivänä viikossa hikeen saakka ja vanhempana niin, että tuntee rasittuneensa, ollaan hyvällä tiellä. Liikunta ylläpitää sekä tasapainoa että lihaskuntoa. Myös monipuolinen, riittävästi proteiinejaisältävä ruokavalio ja sosiaalisten suhteiden ylläpito ovat merkittäviä tekijöitä. Jos näistä asioista alkaa huolehtia jo kirkkaasti ennen keski-ikää, on vanhuksena parempikuntoinen ja pidempään toimintakykyinen.

    Hyvä elämä on pitkälti omien valintojemme tulosta. Voimme elämäntavoillamme vaikuttaa melkoisesti ikääntymisen ilmiöihin. Kaikki eivät ole samalla viivalla, vaikka vuosia olisi yhtä paljon mittarissa. Siinä missä toinen juoksee maratonin kuin tyhjää, toinen samanikäinen saattaa hädin tuskin pysyä hengissä perusarjen pyörittämisessä.

    Hyvän ja pitkän elämän yhtenä vaikuttimena on asenne. Asennoitumalla elämään myönteisesti ja hyväksymällä vastaantulevat asiat sellaisina kuin ne ovat, voit tavoitella hyvää ja pitkääkin elämää. Tutkimustenkin mukaan on hyödyllistä iloita arjen ja juhlan pienistä asioista, eikä kaipailla suurten perään.

 

Voiko ikääntymisessä epäonnistua?

 

Keskimääräisen eliniän kasvaessa on kehittynyt myös uutta ikääntymiseen liittyvää termistöä. Yksi kiinnostavimmista on onnistunut ikääntyminen (successful aging). Tästä tosin voi herätä kysymys, että voiko ikääntymisessä tosiaan epäonnistua – en vain osannut vanhentua! 

    Onnistunella ikääntymisellä tarkoitetaan kykyä välttää sairauksia ja ylläpitää hyviä fyysisiä ja kognitiivisia kykyjä. Tähän yhdistetään usein myös aktiivinen osallistuminen sosiaalisiin tai muihin itselle mielekkäisiin aktiviteetteihin.

    Onnistuneeseen ikääntymiseen vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Jos puhutaan puhtaasti eliniästä, on geenien osuus nykyarvioiden mukaan noin 20-30 %. Geeniperimä ei kuitenkaan yksin määritä ikääntymiseen liittyviä riskitekijöitä.  Kun kiinnostuksen kohteena onkin ikääntymiseen liittyvä sairastuvuus, voi siihen ympäristötekijöillä ja elintavoilla suurelta osin vaikuttaa. Onnistunutta ikääntymistä tavoitellessa kannattaisikin kiinnittää huomiota erityisesti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden ennaltaehkäisyyn, liikuntaan, itselle sopivaan sosiaaliseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin.

Onnistuneen ikääntymisen veteraanit

Entiset huippu-urheilijat ja veteraaniurheilijat näyttäisivät olevan malliesimerkki onnistuneesta ikääntymisestä niin geenien kuin elintapojenkin pohjalta. Entiset huippu-urheilijat nimittäin elävät terveempinä ja pidempään verrattaessa muuhun väestöön. Veteraaniurheilijoilla on hyvin todennäköisesti korkeaa fyysistä aktiivisuutta ja pitkää elinikää tukeva geeniperimä sekä elintavat ja ympäristö, joissa korostuvat terveys ja aktiivisuus. Fyysisen aktiivisuuden lisäksi liikuntaharrastus tuo myös sosiaalista pääomaa. Ainoa miinuspuoli vaikuttaisi olevan, että aktiivisen urheilun toteuttaminen korkealla iällä altistaa urheiluvammoille, mikä puolestaan voi ainakin hetkellisesti alentaa toimintakykyä.

    Kaikki me siis onnistumme ikääntymään mutta vain osa on onnistuneesti ikääntynyt!

 

Aivot ovat arvotavaraa

 

Aivot pienenevät iän myötä. Tämä on osittain luonnollista karsintaa, sillä aivoista häviää yleensä tarpeettomiksi käyneitä hermosoluja ja yhteyksiä, joita ei käytetä. Kokonaan uusia hermosoluja kuitenkin myös syntyy, ja ne voivat muodostaa keskenään uusia hermoyhteyksiä.

    Aivojen kyky oppia säilyy siis myös iäkkäämpänä. Oppiminen vie ehkä enemmän aikaa, mutta kokemuksesta on kuitenkin paljon hyötyä, ja vanhemmat aivot osaavat usein hyödyntää resurssejaan paremmin ja kärsivällisemmin. Esimerkiksi matemaattinen ja looginen päättelykyky yleensä vain paranee vuosien myötä.

    On tärkeää ylläpitää aivojen kuntoa harjoittamalla niitä! Kaikki toiminta, mikä vaatii älyllistä ponnistelua ja läsnäoloa aktivoi aivosoluja. Aivokuntoilua ovat esimerkiksi sanaristikot, sudokut, erilaiset muistia ja tarkkaavaisuutta harjoittavat pelit, lukeminen, laulaminen, musiikin kuuntelu, käsityöt, puutarhan hoitaminen ja muut askareet.

    Aivot pitävät myös vaihtelusta! Sitä voi hankkia jo pelkästään rikkomalla rutiineja, vaikkapa kulkemalla tutun reitin sijasta vieraampaa, opettelemalla jotain uutta, tai hankkimalla uuden harrastuksen. Television passiivinen katselu ei juuri aiheuta aivosoluissa vipinää, mutta esimerkiksi keskustelu televisioohjelmasta katselukumppanin kanssa aktivoi aivoja jo aivan eri tavalla.

    Myös ystävät ovat tärkeitä aivojen kannalta. He merkitsevät virikkeitä. Ulkoilua yhdessä, keskustelua, muistelua, harrastuksia, vertaistukea. Ystäväpiiristä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä saa hyvää mieltä! Kavereihin voi pitää yhteyttä paitsi kasvotusten, myös puhelimitse, sähköpostitse tai vaikkapa Facebookissa. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa hoitaa sosiaalista kanssakäymistä ja on yksilöllistä kuinka paljon sitä kukin tarvitsee!

 

Aivot nauttivat musiikista

 

Musiikki tarjoaa aivoille vaihtelevia signaaleja, ja aivot usein nauttivat siitä. Kuulojärjestelmä aktivoituu, mutta samoin aktivoituvat myös liikeitä ohjaavat aivojen osat, pikkuaivot, tunnekeskukset ja jopa näköaivokuori

    ”Ihminen kuuntelee musiikkia koko aivoillaan”, sanoo kognitiivisen neurotieteen professori Mikko Sams Aalto-yliopistosta. Siinä ehkä yksi syy, miksi musiikki on aivoille niin terapeuttista ja hyödyllistä. Se tekee jokaiselle hyvää.

     Musiikki kommunikoi puhetta paremmin. Professori Mikko Samsin mukaan musiikilla on kielioppi kuten puhutullakin kielellä. Ne ovat muotoutuneet osaksi inhimillistä kulttuuria pitkän kehityshistorian kuluessa. Kumpikin on myös kommunikaatiota ihmisten välillä. 

     Musiikki sisältää monia eri piirteitä: sävelten keskinäistä harmoniaa, hitaammin ja nopeammin toistuvia teemoja, vaimeampia ja voimakkaampia jaksoja. Nämä musiikin vaihtelut näyttävät vastaavan aivotoiminnan ja aivojen hermoverkkojen aktiivisuuden vaihteluita. Musiikki on aivoille jollain tavalla hyvin luontaista.

     Aivot ennakoivat muistin perusteella jatkuvasti, kuinka ympäristön tilanteet ja tapahtumat etenevät. Tietty toistuvuus on niille mieleen. Myös musiikki on osin ennustettavaa: sillä on omat lainalaisuudet, jotka ovat meille tuttuja.

Musiikin harrastus ja etenkin aktiivinen soittaminen ja laulaminen tarkentaa Samsin mukaan koko kuulojärjestelmää. Aivot kehittyvät koodaamaan ja käsittelemään äänisignaaleita, mistä on paljon hyötyä. Esimerkiksi puheen ymmärtäminen ja myös oman puheen tuottaminen voivat parantua, tai ainakin alttius puhehäiriöille vähenee. Samoin sellaisten vieraiden kielten oppimiskyky voi parantua, joissa äänen korkeus on tärkeä foneettinen piirre. Musiikki on osoittautunut erityisen hyväksi terapiaksi aivovamman jälkeen.

 

Näin vaalit aivoterveyttäsi

 

Mitä enemmän aivojaan elinaikanaan käyttää, sitä vastustuskykyisemmät ne ovat muistisairauksien aiheuttamille muutoksille. Elämäntilanne ja aivojen kuormittuneisuus vaikuttavat siihen, kuinka paljon aktivointia tarvitaan. Jos työ vaatii valppautta ja aktiivista aivojen käyttöä, vapaa-ajalla tarvitaan vastapainoksi luovaa lekottelua – ja päinvastoin.

    Keskusteleminen ja ajatusten vaihto muiden kanssa aktivoivat aivoja ja lisäävät hermosolujen välistä viestintää. Kulttuuri ja liikunta tekevät aivoille hyvää. Muistaminen edellyttää, että aivojen eri osat työskentelevät keskenään. Kun liikut esimerkiksi metsässä tai käyt taidenäyttelyssä, aktivoit melkein kaikkia eri aivoalueita.

   Kaikenlainen liikunta, mukaan lukien kevyt kävely, tukee aivojen terveyttä sekä pienentää muistisairauksien riskiä. Tärkeintä on liikkua säännöllisesti.

    Aivot pitävät jumpasta siinä missä lihaksetkin. Uusien asioiden opettelu, käsillä tekeminen ja vaikkapa tietokilpailut pitävät aivot kunnossa. Kannattaa seurata maailman tapahtumia, osallistua aktiivisesti lähiyhteisön elämään ja pitää yllä ystävyyssuhteita. Juonellisten tarinoiden lukeminen aktivoi aivoja, ja onkin hyvä säännöllisesti syventyä johonkin teksti-tv:tä laajempaan kokonaisuuteen.

    Kaikki aivojumppa, uuden kielen opiskelusta sudokuun, tarjoaa aivoille voimistelua. Aivoja voi stimuloida pelkästään arkirutiineista poikkeamalla: kävele uutta reittiä tai tee aamutoimet uudessa järjestyksessä.

    On hyvä painaa mieleen kahdeksan tunnin sääntö: vuorokaudesta kahdeksan tuntia lepoa, kahdeksan tuntia työtä ja kahdeksan tuntia mielekästä vapaa-aikaa. Myös lyhyet päivätorkut ovat todistetusti mannaa muistille.

    Kasviksista, marjoista, hedelmistä, kasviöljyistä, pähkinöistä ja kalasta koostuva ruokavalio on aivoystävällistä ruokaa. Alzheimerin ehkäisyyn on olemassa ruokavalio nimeltään MIND. Siinä yhdistyy kahden aivoystävällisen ruokavalion, Välimeren dieetin ja DASH-dieetin elementtejä.

 

 

Muisti pätkii

 

Hyvänlaatuisia muistilipsahduksia sattuu kaikille, kun on tarpeeksi stressaantunut, väsynyt tai joutuu tekemisiin asioiden kanssa, joista ei ole kiinnostunut. Väsyneenä luettu teksti ei jää mieleen, kun ajatukset takkuilevat tai ovat muualla. Myös monen asian tekeminen samanaikaisesti saattaa aiheuttaa hyvänlaatuisia muistilipsahduksia. Tällöin puhutaan usein hajamielisyydestä. Tilanne korjaantuu, kun pysähtyy kiireen keskellä, lepää kunnolla ja yrittää sitten koota ajatukset ja asiat uudelleen järjestykseen.

    Unohtaminen ei ole katastrofi vaan normaalia toimintaa. Jotakin on unohdettava, että voi muistaa jotakin uutta, aivotutkija Markku T. Hyyppä lohduttaa. Tavaroiden hukkaaminen suorastaan liittyy ikääntyneen arkipäivään.

    Kun elämäntyyli on aktiivinen, muistikin säilyy paremmin,  Hyyppä sanoo kirjassaan Ikääntyvän muistikirja. Istumista ja television katselua taas kannattaa välttää samoin kuin liiallista murehtimista ja jähmettymistä omiin oloihin.

    Välimeren ruokavalio on todettu hyödylliseksi, mutta Hyyppä epäilee, että sen teho ei ole niinkään ruoka-aineissa kuin siinä, että Välimeren maissa on tapana syödä yhdessä. Myös pohjoismainen ruokavalio, liikunta ja yhteisöllisyys hidastavat muistisairauden alkamista. Muistiaan haastaneet eivät sairastu yhtä helposti kuin ne, jotka eivät ole haastaneet. Muistia voi haastaa pelaamalla šakkia tai kortti- tai lautapelejä ja osallistumalla tietokilpailuihin,

    Iän myötä mieleen painaminen tapahtuu verkkaisemmin ja asioiden mieleen palauttaminen käy työläämmäksi. Ikääntyminen ei heikennä asioiden muistissa säilymistä sinänsä, vaikka joskus tuntuukin kuin nimet ja tapahtumat olisivat kadonneet. Ne muistuvat kuitenkin mieleen vihjeiden ja muistivinkkien avulla. Sen sijaan ikääntyminen vaikuttaa aloitteellisuutta ja ponnistelua vaativiin toimiin: erilaisiin tehtäviin ryhtyminen vaikeutuu, kun nuoruuden uteliaisuus ja vireys ovat väljähtyneet. Se on normaalia ikääntymistä.

 

 

Masentaako?

 

Masennus on ikäihmisten mielenterveysongelmista yleisin. Ikääntyneillä se on yleensä yhteydessä ahdistuneisuuteen. Menetykset ja kriisit, surematon suru sekä sosiaalisen verkoston supistuminen ja yksinäisyys voivat kukin aiheuttaa ahdistuneisuutta ja laukaista masennuksen.

    Masennus ei liity itsestään selvästi vanhenemiseen. Suru, alakulo ja yksinäisyys kuuluvat ajoittain elämään - ne eivät ole sama asia kuin sairaus nimeltään masennus.

    Ikäihmisen masennusta ei ole aina helppoa tunnistaa. Se voi ilmetä lähes kokonaan fyysisinä oireina, kuten ruokahaluttomuutena, painonlaskuna, epämääräisenä kipuiluna sekä ruuansulatushäiriöinä. Ärtyneisyys ja alkoholin liikakäyttö voivat peittää mielialan muutokseen liittyviä oireita.

    Fyysisten oireiden korostuminen voi hämätä jopa terveydenhuollon ammattilaista. Ikäihminen ei välttämättä aina hahmota mielenalan muutoksia osaksi sairautta tai koe luontevaksi puhua niistä lääkärin kanssa mielenterveyden häiriöihin liittyvän häpeän takia.

    Moniin somaattisiin, pitkäaikaisiin sairauksiin liittyy kohonnut masennusriski, etenkin jos niihin kuuluu raskaita hoitoja. Terveydenhuollossa tulisi kiinnittää huomiota iäkkäiden asiakkaitten mielen tukemiseen diagnosoinnin ja hoidon yhteydessä. Jotkut sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, sydänleikkaukset, muistisairaudet sekä Parkinsonin tauti, ovat itsessään riskitekijöitä masennuksen puhkeamiseen.

    Ikäihmisen itsetuhoisuus saattaa jäädä huomaamatta. Monet ovat todella yksin. Tarpeettomuuden ja merkityksettömyyden tunne valtaa helposti ihmisen, jos sosiaalisia kontakteja ei ole. Varsinkin miehillä merkityksettömyys on ongelma. Ei enää fyysisesti jaksa tehdä niitä asioita, joita on tehnyt. Monesti ikääntyminen on tarkoittanut myös sitä, että on muutettu omakotitalosta kerrostaloon, kesämökki myyty. Ollaan kerrostalossa eikä pystytä käsillä tekemään mitään, ei jakseta tehdä, se on kova paikka ja yleensä siihen liittyy ajokortin menetys. Naisilla näyttää olevan enemmän arkielämän taitoja, jotka tuovat tarkoituksenmukaisuutta elämään.

    Yksinäisyys ei ole pelkästään kerrostalojen ongelma. Yksinäisyyttä voi olla myös palvelutaloissa ja sairaaloissa. Se voi olla pelkkä kokemus, mutta myös todellinen tilanne, jos ei ole ihmisiä siinä vierellä, joihin voi ottaa kontaktia. Ikäihminen voi kokea olevansa jollakin tavalla erilainen tai ei pysty kontaktiin ja silloin yksinäisyyden tunne saattaa estää ottamasta kontaktia.

    Liiallisesta nöyryydestä ja auktoriteetin kunnioittamisesta pitäisi päästä pois. Jos ei tunnu hyvältä, pitää korottaa ääntään ja sanoa: minusta on törkeää, että joudun jonottamaan täällä päivystyksessä tuntitolkulla, eikä kukaan kerro minulle, mitä tapahtuu, eihän täällä saa edes juotavaa tai syötävää.

 

 

Avoimuus auttaa

 

Masennusta ei pitäisi häpeillä, vaan siitä pitäisi puhua läheisille ja tuntemattomillekin.

Presidentti Mauno Koiviston puoliso Tellervo Koivisto sairastui masennukseen 1990-luvun kopulla. Hän sai lääkityksen, toipui vähitellen ja kirjoitti kokemuksestaan elämänkertakirjan Päiväkirjan uudet sivut. jossa hän kertoi avoimesti masennuksestaan, siitä selviämisestä ja aviovaimon roolista. Kirja aloitti laajan julkisen keskustelun ja lohdutti monia uupumusta vastaan taistelevia sekä Tellervo Koiviston ikäpolven kotirouvia.

    Päiväkirjan kirjoittaminen voi olla myös terapeuttista, ei vain muistoja säilyttävää ja ylöskirjaavaa. Kirjoittaessaan kirjaansa Tellervo Koivisto huomasi ajautuneensa masennukseen kouluaikaisen trauman vuoksi. Uskonnonopettaja oli piinannut ja piiskannut häntä, ja häpeä ja syyllisyys jäivät kiltin tytön taakaksi.

    ”Masennuksesta kirjoittaminen toi esille eräällä tavalla luovaa ajattelua. Melko rajusta masennuksesta huolimatta minä nautin ja iloitsin niistä asioista, joita paperille pistin.”

    Kun Tellervo Koivisto oli masentunut, hänen puolisonsa tuki häntä kaikin voimin. Sitten tuli vaimon vuoro, kun sairaus palasi pereheeseen vuonna 2008. Nyt masentunut oli Mauno Koivisto. ”En olisi sitä uskonut. Hän oli juuri sellainen kuin masentunut voi olla. Ei kyennyt mihinkään. Istui vain paikoillaan ja melkein itki”, kertoi Tellervo Koivisto Helsingin Sanomissa 24.12.2017.

    Tellervo Koivisto oli jo aikaisemmin pannut merkille, että hänen miehellään oli ollut kummallisia muistikatkoksia. Hän puhui niistä ja masennuskohtauksesta omalle psykiatrilleen. Tämä tuli kotikäynnille ja kysyi sitten varovasti, voisiko ottaa yhteyttä Alzheimer-lääkäriin. ”Siitä se alkoi. Ei Maunno vastaan pannut.”

    Ystäväpiirissä sairaudesta keskusteltiin avoimesti, mutta, mutta Koivisto itse ei halunnut sitä kuulla, rouva Koivisto kertoo. ”Hän sanoi, ettei hän ole sairas, hänen muistinsa on vain huonontunut, niin kuin vanhoilla ihmisillä käy. Ja usein hän ilmoitti, että ettei ryhdy mainostamaan herra Alzheimeria.”

    ”Pitkässä liitossa muistikin muuttuu yhteiseksi. Kun juttelimme jonkun kolmannen kanssa, miehelläni oli tapana aloittaa juttu, mutta sitten hän sanoi, että jatka sinä, kun muistat minun asiani paremmin kuin minä itse. Uudet asiat eivät enää tarttuneet hänen mieleensä.”

 

 

Ikääntyneellä on suurempi vaara kuolla vuoteessa kuin kuntosalissa

 

Ikäihmiset kärsivät eniten jalkojen turvotuksesta, kuivasta ihosta ja paksuntuneista kynsistä.  Ikääntyneillä on monia erilaisia jalkavaivoja, joiden hoitoon he tarvitsevat ammattilaisten apua. Vain kahdella yli kolmestasadasta tutkitusta kotihoidon piirissä olevasta ikääntyneistä oli täysin terveet jalat.

    Hoitamattomat jalkavaivat estävät liikkumista, mistä seuraa fyysisen kunnon aleneminen. Jalkavaivat voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa kaatumisiin ja siten sairaalahoitoon.

    Lihasvoiman merkityksen tajuaa usein vasta, kun sen menettää. Siihen asti sitä pitää lähes itsestään selvyytenä. Ensimmäisenä lihasvoiman heikkenemisen huomaa yleensä rappusissa. Nousu tuntuu jaloissa raskaalta ja kapuajan on otettava kaiteesta tukea. Kauppakassit alkavat painaa ikävästi, pitää pysähdellä.

    Liikkumista ei kannata pelätä eikä toisaalta tehdä siitä liian isoa numeroa. Ihminen on luotu liikkumaan, ei olemaan. Istuminen se vasta vaarallista onkin. Lihasvoimaharjoittelu on turvallinen liikunnan muoto myös iäkkäillä, kunhan liikkeet suoritetaan hallitusti ja rauhallisesti oikealla tekniikalla. Jos henkilöllä on tasapainovaikeuksia, niin vapaiden painojen sijaan liikeratoja ohjaavia kuntosalilaitteita kannattaa suosia turvallisuussyistä.

    Lihasvoimaharjoittelu tulee aina suorittaa lämpimillä lihaksilla sekä liikeradat tehdä hyvällä ja puhtaalla tekniikalla. Jos liikettä tehdessä tuntuu varsinaista haittaavaa epätervettä kipua, sitä ei pidä jatkaa. Tällaisissa tapauksissa kyseessä voi olla esimerkiksi nivelrikko tai jänteiden tulehdukset. Asia kannattaa selvittää lääkärillä ja etsiä esimerkiksi kuntosalin koulutetun henkilökunnan kanssa mahdollinen vaihtoehtoinen liike, jolla voi harjoitella ilman kipuja.

   Kun rupeat liikkumaan oikein, se tuottaa endorfiineja, eli hyvän olon hormoneja.  Jos teet sen ryhmässä, se on vielä hauskempaa. Löydettyäsi ryhmän voit saada paljon elämäniloa ja uusia ystäviä.

    Hyvä ravitsemus, erityisesti proteiinien ja kalorien riittävä saanti, tehostaa lihasvoimaharjoittelun vaikutuksia. Proteiinit ovat keholle välttämättömiä rakennusaineita. On arvioitu, että jopa lähes puolella ikäihmisistä proteiininsaanti on liian alhaista, mikä johtaa kiihtyneeseen lihaskatoon. Proteiinin riittävän saannin on todettu vähentävän lihasten surkastumista ikääntymisen myötä. Voimaharjoittelussa proteiinin tarve kasvaa. Harjoitus kannattaa päättää palautumisjuomaan. D-vitamiinia kannattaa jokaisen seniorin ottaa purkista läpi vuoden.

 

 

Kolotuksia siellä -  jäykkyyttä täällä

 

Sanotaan, että vanhuus ei tule yksin. Useimmiten sillä tarkoitetaan kaikenlaista vaivaa, jäykkyyttä tai nivelten kolotusta. Annamme ikääntymiseemme vedoten kehomme rapistua ja jäykistyä. Usein jo melko nuorena.  On toki totta, että useimmiten vanha ihminen on jäykkä. Totta myös on, että jos katsoo vauvan  liikkumista, siinä ei ole tietoakaan jäykkyydestä. Johtopäätös on kuitenkin virheellinen, jos ajattelee  jäykkyyden olevan ikääntymisen vääjäämätön seuraus.
    Lakkaamme yksinkertaisesti käyttämästä niveliämme. Esimerkiksi kumartuessamme lattialle nostamaan sinne pudonnutta tavaraa, unohdamme, että meillä on polvi-, lonkka- ja  nilkkanivelet sitä varten, että niitä taivuttamalla saamme ylävartalomme alemmas ja yletymme helposti ottamaan lattialle pudonneen tavaran käteemme. Sen sijaan jäykistämme jalkamme tikkusuoriksi ja pyrimme sitten ylettymään tuohon lattialla olevaan tavaraan kurkottamalla kättä ja taivuttamalla kehoamme vyötärön kohdalta ja jäykistämällä niskalihakset.
    Ei ole jäykkiä niveliä, vaan ajan saatossa tottumusten kautta jäykistyneitä lihaksia. Älä sinä anna sen tapahtua itsellesi!  Siihen tarvitaan vain ajatustavan muutosta, tietoa ja harjaantumista uudenlaisille tavoille liikkua.

 

 

Etkö kuule kunnolla?

 

Kuulon huonontuminen ei ole enää pelkästään vanhusten ongelma. Eräs tutkimus paljasti, että jopa kaksikymmentä prosenttia yhdysvaltalaisteineistä kärsii huonontuneesta kuulosta.

    Ikääntyminen aiheuttaa sisäkorvassa ja kuulohermossa rappeutumismuutoksia. Rappeutuminen on peruuttamatonta, mutta kuulokojeen avulla kuulohermo voidaan pitää aktiivisena ja kuulemiseen tarvittavaa aivotoimintaa pidetään siten yllä. Tällä voidaan estää sanojen tunnistuksen heikkeneminen. Kuulokoje kannattaa siis ottaa käyttöön ajoissa ja siten hidastaa ikäkuulon etenemistä.

    Pieni osa kuulovaurioista on erilaisten korvan sairauksien aiheuttamia vaurioita. Kun epäilet että sinulla on kuulovaurio, hakeudu ensimmäisenä kuulontutkimukseen ja korvien tarkastukseen.

    Heikentyneeseen kuuloon havahtuu yleensä läheinen, joka huomaa kuulosi huonontuneen. Perheenjäsen tai ystävä havaitsee sinun yhä useammin pyytävän puhujaa toistamaan sanomansa, lisäävän television voimakkuutta tai puhuvan lujempaa kuin aikaisemmin. Itse huomaat väsyväsi tilanteissa, jotka vaativat tarkkaavaisuutta, ja ehkä jo välttelet tilaisuuksia ja ympäristöjä, joissa joudut pinnistelemään kuullaksesi. Heikentynyt kuulo ei vaikuta vain sinuun itseesi, vaan sillä on vaikutus kaikkiin läheisiisi.

    Ikähuonokuuloisuus hiipii hitaasti. Aivot tottuvat nopeasti hiljentyvään maailmaan ja siihen, että tiettyjä ääniä ja taajuuksia ei enää kuulu. Aivomme tarvitsevat ärsykkeitä ylläpitääkseen taitoa kuulla ja mikäli ärsykkeitä tietyiltä taajuusalueilta ei tule, rapistuu aivojen taito ja mahdollisuus ymmärtää ääntä kyseisiltä alueilta. Kuulokojeella ylläpidämme kuulohermon toimintaa ja aivojen kykyä vastaanottaa ääniärsykkeitä. Kuulokojeella on mahdollista tuoda takaisin äänet, jotka luulit jo kauan sitten kadottaneesi. Mitä aikaisemmin otat kuulokojeen oman kuulosi avuksi, sen helpompi sinun on palata äänirikkaaseen ja värikkääseen elämään.  

 

 

Mitä silmäsi näkevätkään?

 

Ikääntyminen on tärkeimpiä näön heikkenemisen riskitekijöitä. Ikänäöllä tarkoitetaan sitä, kun ihminen rupeaa tarvitsemaan lukulaseja. Se ei ole sairaus, vaan normaalia ikääntymistä. Lukulasien tarve ilmenee enenevissä määrin neljänkymmenenviiden ikävuoden jälkeen.

    Silmäsairauksien riski alkaa kasvaa 55 - 60 ikävuoden jälkeen. Jos näkö heikkenee sairauden takia, sitä ei voida korjata silmälaseillakaan. Harmaakaihi, silmänpainetauti ja silmänpohjan ikärappeuma ovat tavallisimmat iän mukanaan tuomat silmäsairaudet.

    Ikääntyminen ja sen mukana yleistyvät sairaudet huonontavat näköä eniten, mutta nuorenkin ihmisen silmät voivat vahingoittua pysyvästi vaikka kiikareilla aurinkoon katsoessa. Silmätautien erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori Juha Lehtosalo kertoo näkökykyä huonontavista tekijöistä.

    Näkö ei huonone silmälaseja tai piilolinssejä käyttämällä, vaikka vanhan kansan suussa sellaista legendaa kiertää. Lasithan eivät sinänsä vaikuta silmän terveyteen, vaan ne ovat apuvälineitä, joilla taittovirhettä tai ikänäköä korjataan.

    Pimeässä lukeminen voi olla hankalaa, mutta se ei vahingoita silmiä. Näyttöpäätteiden katselu ei vahingoita silmän terveyttä. Toki katsominen voi olla epämukavaa ja silmät voivat niin sanotusti väsyä, mutta eivät ne siitä vahingoitu.

 

Milloin pitää mennä silmälääkäriin?

    Heti, jos huomaa näkökyvyssä muutoksia, on syytä hakeutua silmälääkäriin. Se on ainoa tapa saada varmuudella tietää, onko kyseessä silmäsairaus vai vain silmälaseilla korjaantuva näön heikkeneminen. Silmätautien erikoislääkärin tarkastuksessa on hyvä käydä silloin tällöin, vaikka kaikki näyttäisi olevan entisellään.  Silloin mahdollisesti hiipivät silmäsairaudet voidaan sulkea pois ja tehdä loppuelämäksi suunnitelma silmätarkastusten ja lasien käytön suhteen.

 

 

Eikö ruoka maistu?

 

Todennäköisesti jokainen, joka on maannut sängyn pohjalla flunssan kourissa, on todennut ruokahalunsa kadonneen. Mikään ei maistu miltään, ja jopa herkkuruuatkin tuntuvat maistuvan puulta. Tämä ei ole mikään ihme, sillä muun muassa erilaiset infektiot vaikuttavat  makuaistin heikkenemiseen.

    Makuaisti välittyy aika monenkin hermon kautta. Jotta makuaistimus syntyy, on välttämätöntä, että sylkeä erittyy. Makuaistin heikkenemisen tärkeimmät syyt ovat siis sellaisia, jotka heikentävät syljen eritystä, sanoo korva-, nenä- ja kurkkutautien ylilääkäri Jouko Kotimäki. Lisäksi haju- ja makuaistit kulkevat käsi kädessä, ja niiden erottaminen voi olla toisinaan vaikeaa. Tämän takia sellaiset asiat, jotka heikentävät hajuaistia, heikentävät yleensä myös makuaistia.

    Erilaisten infektioiden lisäksi makuaistia heikentävät myös esimerkiksi Sjögrenin syndrooma, tupakointi, tietyt vitamiini- tai hivenainepuutokset, joihinkin lääkeaineisiin liittyvät sivuvaikutukset sekä kilpirauhasen toiminnan häiriöön liittyvät asiat.

    Makuaisti katoaa harvoin kokonaan, mutta makujen valikoimasta tulee hyvin vajavainen. Esimerkiksi vaikea nenän polyyppitauti voi aiheuttaa makuaistin menemisen niin heikoksi, ettei maista mitään. Lisäksi aivoperäisiin sairauksiin tai vaikkapa Parkinsonin tai Alzheimerin tauteihin voi liittyä makuaistin lähes kokonaan häviäminen.

    Ihminen maistaa normaalisti viisi eri perusmakua: suolaisen, makean, karvaan, happamen ja umamin. Nämä maut maistetaan eri osissa kieltä.

    Makuaisti voi myös heikentyä yksistään ikääntymisen myötä, sillä iän karttuessa syljen eritys yleensä vähenee eli sylkirauhasten toiminta heikkenee ja suun kuivuminen on tavallisempaa. Usein ikääntyvillä ihmisillä on myös enemmän lääkityksiä, jotka vaikuttavat syljen eritykseen. Ja sitten saattaa olla perussairauksia, jotka osaltaan heikentävät makuaistin muodostumista.

    Ei siis ole mikään ihme, että ikäihmiset toisinaan kertovat ruokahaluttomuudestaan. Kun haju- ja makuaisti ovat tiiviisti yhteydessä ja iän myötä myös hajuaisti heikkenee, niin molemmat vaikuttavat siihen, ettei ruoka maistu. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa puolet yli kahdeksankymmenvuotiaista ei haista kunnolla.

    Heikentyneeseen makuaistiin ei ole olemassa mitään varsinaista lääke- tai leikkaushoitoa. Mutta asian korjaamiseen on kuitenkin keinoja. Vähentynyttä syljen eritystä voidaan korjata erityisesti silloin, kun taustasyy on jonkin lääkkeen sivuvaikutus. Silloin täytyy tarkastella, onko kyseinen lääke välttämätön vai voidaanko se vaihtaa. Tai jos taustalla on selvä vitamiininpuute tai kilpirauhasen vajaatoiminta, silloin asian korjaaminen voi palauttaa makuaistiakin.

    Täydellistä makumaailmaa voi hakea yllättävän helpoilla nikseillä. Jos ruoka ei maistu, se voi johtua siitä, että ruokaa ei ole maistettu kokkaamisen aikana ja vajaamakuinen ruoka on tuotu pöytään sellaisenaan. Saatat huomata myös, ettei ruoka maistu miltään, jos et sirottele suolaa kaksin käsin. Olet saattanut turruttaa makuaistisi suolalla, jos huomaat lisääväsi ruokaan suolaa lähes aina. Vähennä suolan käyttöä ruoassa tietoisesti. Totut vähäsuolaisempaan ruokaan noin kahdessa viikossa.

    Käytä ruokiin rohkeasti erilaisia kasviksia ja juureksia, kuten porkkanoita, selleriä ja sipulia, jotka antavat makua luonnollisesti. Tarvittaessa voit lisätä riisin- tai pastan keitinveteen erilaisia, laadukkaita liemivalmisteita. Käsittele mausteet niin, että niistä vapautuu mahdollisimman paljon makua ja aromia. Kokonaiset mausteet ja paksulehtiset yrtit kannattaa hienontaa morttelissa ennen maustamista. Hyvää makua saat myös vaikkapa erilaisten sitrushedelmien kuorista. Jos käytät kuivattuja, valmiiksi jauhettuja mausteita, varmista että ne ovat tuoreita.

    Lisää hitaasti makua antavat mausteet, kuten maustepippuri, laakerinlehti ja tuore rosmariini ruokaan kypsennyksen alkuvaiheessa tai sen aikana. Hennot yrtit, basilika ja korianteri kannattaa lisätä ruokaan loppuvaiheessa.

    Rasvassa kuumentaminen herättää monet kuivamausteet. Myös valmiit tahnat antavat makua helposti ja nopeasti. Älä säästele mausteiden määrässä vaan lisää niitä tarvittaessa reilusti. Ripaus yrttimaustetta ei tunnu isossa kastikekasarissa miltään vaan lisää lusikallinen tai pari.

 

 

Ikääntymistä hidastava ruokavalio

 

Nauti säännöllisesti:
- tuoreita vihanneksia ainakin viisi annosta päivässä
- tuoreita hedelmiä ja marjoja ainakin kolme annosta päivässä
- hyviä proteiineja vaihdellen päivittäin, esimerkiksi kalaa, kana,a kalkkuna,a täysliha,a kuten nautaa, lammasta ja possua, riistaa, kananmunia ja täysmaitotuotteita
- hitaita hiilihydraatteja, kuten kaura,a kvinoaa, tattaria, hirssiä, vihanneksia, papuja, linssejä, pähkinöitä, manteleita ja siemeniä
- hyviä rasvoja, kuten kalarasvoja, pähkinöitä ja siemeniä  sekä  niistä kylmäpuristetuttuja öljyjä
- jos maitotuotteiden kanssa ei ole ongelmaa, nauti kohtuudella täysmaitotuotteita, kuten maustamatonta jugurttia, kefiiriä, täysrasvaisia juustoja, myös vuohenjuustoa
- erityisen hyvää ravintoa suolistobakteereille ovat sipuli, valkosipuli, Jerusalemin artisokka, voikukan lehti, kefiiri, hapankaali, jogurtti sekä käyttämällä valmistetut vihannekset

 

 

Positiivinen elää tutkitusti kauemmin

 

Mitä tapahtuu, kun samaan asuntoon suljetaan ryhmä optimisteja ja pessimistejä ja tartutetaan heihin kaikkiin flunssa nenän limakalvoilla käytettävällä pipetillä? Lääkäri Antti S. Mattila tietää.

    ”Tällaista ryhmää seurattiin viikon ajan tarkoituksena tutkia, kuinka paljon he tuottavat räkää. Selvisi, että pessimistit käyttivät paljon enemmän nenäliinoja. Positiivisuus siis suojaa tartunnoilta”, Mattila sanoo.

    Tutkimus on esimerkki onnellisuustutkimuksen eli positiivisen psykologian yleistymisestä maailmalla. Vuosituhannen vaihteen jälkeen positiivisten tunteiden vaikutusta ihmisten elämään on tutkittu paljon. Optimismin hyödyiksi on havaittu muun muassa sinnikkyys ongelmanratkaisussa, luovuuden lisääntyminen, menestyminen opinnoissa ja työelämässä sekä fyysisen terveyden parantuminen.

    ”Tutkimukset kertovat, että optimismi pidentää elinikää ja parantaa elämänlaatua.  Positiivinen elämänasenne parantaa vastustuskykyä. Se ehkäisee masennusta, nopeuttaa sydänsairauksista toipumista ja pidentää elinikää jopa kymmenellä vuodella”, Mattila sanoo.

 

Flunssatutkimuksen lisäksi positiivisen psykologian tutkijat ovat tehneet niin sanotun nunnatutkimuksen, joka ilmestyi vuonna 2001 Yhdysvalloissa. Koehenkilöinä oli satakahdeksankymmentä nunnaa, joiden elämäkerrat tutkijat saivat käsiinsä. Nunnien omien kirjoitusten perusteella heidät jaettiin ryhmiin sen mukaan, kuinka elämäniloisia he olivat.

    Kun jaottelu oli tehty, tutkijat selvittivät, kauanko nunnat elivät. Positiivisten ryhmästä oli 85-vuotiaana elossa 95 prosenttia, negatiivisten ryhmästä vain kolmasosa. 95-vuotiaana positiivisten ryhmästä oli elossa puolet, negatiivisten 10 prosenttia. Erot ovat dramaattiset.

    Sitäkin on yritetty selvittää, voiko elämänasenteella olla vaikutusta syöpään sairastumiseen tai siitä selviämiseen. Tutkimustulokset ovat niin ristiriitaisia, että niistä ei voi sanoa mitään. Mattila muistuttaa, että optimismilla voi olla myös vaaralliset puolensa.

    Ihminen saattaa väheksyä vaaroja ja jättää hakeutumatta ajoissa hoitoon – ajatella, että eihän minulle voi tapahtua mitään pahaa. Jos optimismia on liikaa, se voi myös olla merkki mielen sairaudesta, kuten maniasta tai psykopatiasta. Tällaista ryhmää seurattiin viikon ajan tarkoituksena tutkia, kuinka paljon he tuottavat räkää.  Selvisi, että pessimistit käyttivät paljon enemmän nenäliinoja. 

    ”Positiivinen elämänasenne parantaa vastustuskykyä. Se ehkäisee masennusta, nopeuttaa sydänsairauksista toipumista ja pidentää elinikää jopa kymmenellä vuodella”, Mattila valistaa.

 

 

Löydä kauneus koleuden keskeltä!

 

Optimismi tarkoittaa erityisesti uskoa tulevaan. Siihen, että sateen jälkeen paistaa vielä aurinko. Kun pessimisti ja optimisti tekevät yhteistä projektia, pessimisti ajattelee epäonnistuvansa varmasti tai onnistuvansa korkeintaan tuurilla. Optimisti uskoo onnistuvansa, mutta jos jokin menee pieleen, hän ei muserru.

    Vaikka ihminen kokisi olevansa perusluonteeltaan negatiivisesti ajatteleva, uusi asenne ei ole mahdottomuus. Psykologi Keijo Tahkokallion mukaan positiivinen ajattelu ei ole perinnöllinen ominaisuus vaan pikemminkin työkalu, jota voi kehittää.

    Tahkokallio vakuuttaa, että aina on mahdollista valita itse, mistä pitää. Tällöin täytyy vain löytää asioista niiden ilahduttavat puolet, kuten sadepäivien kaunis taivas. Asenteen muutos kannattaa, sillä se pienentää pettymyksen tunnetta, auttaa vähentämään stressiä ja lisää elämän nautinnollisuutta. Ajattelun merkitys ihmiselle on valtava, sillä ajatukset vaikut­tavat koko ihmiselämään kehoa myöten. Tahkokallion mielestä on vanhanaikaista ajatella, että keho ja mieli olisivat toisistaan erillisiä. Emme ajattele vain aivoilla vaan koko ruumiilla.

    Positiivisen psykologian asiantuntija, sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Krisse Lipponen sanoo asennemuutoksen onnistuvan, kunhan keskittyy oikeisiin asioihin. Yhden päivän aikana ihminen kokee tuhansia pieniä asioita. Kyse on siitä, mitkä päivän tapahtumista valitsee. Senkö, että aamulla oli harmaata vai että päivällä sai monta asiaa edistettyä?

 

 

Ajatusten tasapainolla on väliä

 

Toisinaan elämässä sattuu asioita, joista on vaikea löytää mitään hyvää. Harva pitää vaikkapa kompastumisesta tai työkaverin ilkeästä kommentista kesken palaverin. Kielteisiä ajatuksia ei silti kannata täysin kieltää, sillä ne ovat osa tervettä ihmistä. Esimerkiksi isoja taloudellisia päätöksiä tai suuria sopimuksia tehtäessä täytyy pystyä pohtimaan, mitä jos kaikki meneekin pieleen.

    Positiiviseen ajatteluun pyrkiminen ei tarkoita, että kaikesta täytyy väkisin vääntää myönteistä. Jokainen kohtaa elämässään myös surun hetkiä ja menetyksiä. Myös myönteisesti ajatteleva voi sairastua. Silloin ei tarvitse ajatella, että "olipa kiva juttu".

    Myönteinen ajattelu voi kuitenkin kantaa vaikeuksien yli. Jossain vaiheessa voi huomata, että sairastumiseenkin liittyi vähintään neutraaleja asioita tai se opetti jotain uutta.

    Positiivisella asenteella voi pyrkiä keskittymään johonkin muuhun kuin elämän nurjaan puoleen. Lipponen nostaa esimerkiksi itselleen tutun ihmisryhmän, vaikeasti liikuntarajoitteiset ihmiset, jotka onnistuvat löytämään iloa arjen hyvistä hetkistä, kuten ystävien seurasta tai saunomisesta.

    Näkökulmaa vaihtamalla voi helpottaa elämää monella tavalla. Myönteisen näkökulman löytäminen laskee stressitasoa, lisää hyväntuulisuutta ja saattaa säästää riidoilta.

    Positiivisen psykologian asiantuntija Krisse Lipponen antaa esimerkin myönteisen näkökulman eli arvostavan silmän etsimisestä: "Astu kadulle ja ala katsoa maailmaa arvostavalla silmällä. Etsi asioita, joista pidät ja jotka ovat arvokkaita ja kauniita. Voit nähdä monta asiaa, joista et tykkää, mutta kiinnitä huomiosi myönteisiin asioihin."

 

 

Arvo Ylpön pitkän iän salaisuus

 

Arkkiatri Arvo Ylppö on erinomainen esimerkki myönteisestä vanhenemisesta. Hän oli henkisesti aktiivinen vielä yli satavuotiaanakin.

    Ylpön täyttäessä 95 vuotta, haastattelija kysyi, mikä on hänen pitkän ikänsä salaisuus. Ylppö vastasi eläneensä niin kuin mukavalta tuntuu. Hän ei liiemmin uskonut ravintosuosituksiin tai voimisteluohjeisiin vaan painotti myönteistä elämänasennetta. Kielteisellä asenteella ei rakenneta mitään.

    Ylpölle oli luonteenomaista positiivisuus, henkinen vireys ja työteliäisyys. Hänen aktiivinen aivojen käyttönsä kaikilla elämän alueilla johti hänet moniin merkittäviin saavutuksiin. Ylppö pysyi terveenä koko elämänsä ajan, eikä hänellä ilmeisesti ollut pitkäaikaissairauksiin altistavia geenejä. Lisäksi hänen elämäntapansa olivat terveelliset.

    Arvo Ylpön ilmiömäinen muisti käynee esimerkiksi hänen aktiivisesta aivojen käytöstään. Hän saattoi muistaa vuosien takaisten potilaiden ja heidän vanhempiensa nimet. Lea Ylpön mukaan hän myös muisti  aina oikein. Vielä ikääntyneenäkin Ylppö oli suosittu luennoitsija kansainvälisissä ja kotimaisissa tieteellisissä kokouksissa. Hän osoitti todeksi sen, että vanhuus ja viisaus kuuluvat todella yhteen.

 

 

Kulttuuri lisää elinvoimaa

 

Kulttuurin vaikutuksia ikääntymiseen tutkittiin Jyväskylän yliopistossa 25-vuotisseurannalla. Se osoitti, että kulttuurin pariin hakeutuminen ennakoi pitkää ikää. Kulttuuri ja taide lisäävät hyvänolon tunnetta ja siten terveyttä, ehkäisevät dementoitumista ja lievittävät jopa kiputuntemuksia. Passiivinen kulttuurin kuluttaminen meni tutkimuksessa jopa aktiivisen oman harrastamisen ohi, kertoo tutkija Tuula Niemeläinen.

    ”Se oli aika yllättävää, mutta voi johtua siitä, että haastatellut olivat jo hyvin iäkkäitä. Yhdeksänkymmenvuotiaat eivät enää jaksa itse tuottaa taidetta, mutta pysyvät kulttuuriyleisönä usein elämänsä loppuun asti,” tutkija sanoo.

    Niemeläisen gerontologian ja kansanterveyden alan pro gradu -tutkielma osoitti, että kulttuurin harrastajat elävät noin kaksi kertaa muita todennäköisemmin yli yhdeksänkymmenvuotiaiksi.

    Myös aktiivinen harrastaminen lisää vuosia. Esimerkiksi kuorolaulu on elämys, joka syntyy musiikin tuottamisesta yhdessä. Kuoroharrastukseen liittyy esiintymisiä, matkustamistakin. Laulajien muisti pysyy vireänä, kun he joutuvat opettelemaan sanoja ja melodioita. Itse laulaminen tekee hyvää hengitykselle ja ihmisen fysiikalle.

    Innostu siis kuorolaulusta, kirjoita runoja, maalaa tauluja tai ryhdy harrastenäyttelijäksi, tutkija kehoittaa. Kulttuuria, harrastamista ja yhdessäoloa pitäisi korostaa enemmän.

    Kulttuurin ja taiteen avulla voi kaiken ikäisenä nauttia arjen estetiikasta, toteuttaa itseään ja keskittyä mielihyvää tuottaviin asioihin. Niiden harrastaminen opettaa myös sietämään keskeneräisyyttä ja tarttumaan hetkeen. Kulttuuri paitsi edistää mielenterveyttä, se myös merkittävästi vähentää tapaturma- ja väkivaltakuolemia, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia sekä aivohalvauskuolemia. Terveyden kannalta olennaisinta näyttää olevan se, että kulttuuriharrastuksiin liittyy yhdessä toimimista.

 

 

Saunominen edistää terveyttä

 

Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmä on julkaissut useita tutkimuksia saunomisen terveysvaikutuksista. Sen mukaan säännöllinen saunominen on yhteydessä muun muassa vähentyneeseen verenpainetaudin sekä Alzheimerin taudin ja dementian riskiin.

    Tutkimusryhmä selvitti saunomisen fysiologisia vaikutuksia kokeella, jossa sataa ihmistä saunotettiin puoli tuntia. Saunan jälkeen koehenkilöiden keskimääräinen systolinen verenpaine eli yläpaine oli tipahtanut sadastakolmestakymmenestäseitsemästä sataankolmeenkymmeneen.. Alapaine putosi seitsemäänkymmeneenviiteen oltuaan kahdeksassakymmenessäkahdessa.

    Saunomiseen liittyvät tutkimukset vahvistavat sen monet terveyshyödyt. Saunomisen terveysvaikutukset ovat jopa osittain samankaltaiset kevyen liikunnan kanssa. Parhaat hyödyt saadaan kuitenkin yhdistämällä saunominen liikunnalliseen elämäntapaan.
    ”Kehossa tapahtuu monenlaisia muutoksia lämmön vaikutuksesta: sen lämpötila nousee, verenkierto vilkastuu ja verisuonet laajenevat, jolloin sydän työskentelee tehokkaammin. Verisuonet myös laajenevat ja muuttuvat joustavammiksi. Saunassa verenkierto ohjautuu iholle lämmönsäätelyn vuoksi ja iho hikoilee. Sauna kuormittaa verenkiertoelimistöä, kuten fyysinen rasitus muutenkin”, kardiologi Jari Laukkanen kertoo Sauna from Finlandin tiedotteessa.

    Säännöllinen saunominen kannattaa. Tutkimustulosten mukaan neljästä seitsemän kertaa viikossa saunovien riski sairastua sydän- ja verenkiertosairauksiin väheni jopa kuusikymmentäkolme prosenttia. Kaksi tai kolme kertaa viikossa pienentää riskiä kaksikymmentäkaksi prosenttia.  Saunominen vauhdittaa verenkiertoa ja parantaa­ ääreisverenkiertoa etenkin vanhemmilla ihmisillä. Sen ansiosta saunojat eivät palele niin helposti viileässä. Saunassa jopa 70 prosenttia verestä kiertää ihon kautta, huoneenlämmössä vain kymmenen.

    Koivunlehvillä lätkiminen vastaa kevyttä, rentouttavaa hierontaa. Vihtominen irrottaa kuolleita ihosoluja ja likaa­ sekä vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Ideaaliaika saunomiseen on yhdeksäntoista minuuttia. Sen verran kerrallaan löylyissä istuvien äkillisen­ sydänkuoleman­ riski on tutkimuksen mukaan yli puolet pienempi kuin alle yksitoista  minuuttia saunovien.

 

 

Unelmilla ei ole parasta ennen päivämäärää

 

Tahtoisitko touhuta unelmiesi harrastuksen parissa, mutta et osaa määritellä sitä omaa juttuasi? Vain sinä itse voit luoda unelmasi ja pitää niistä kiinni – tai päästää ne irti, kunnes löydät taas uuden unelmoinnin kohteen. Mutta entäpä, jos omat mielihalut ja haaveet ovat tallautuneet jonnekin arjen oravanpyörään? Ei ole harvinaista, että olo on myös niin vetämätön tai stressaantunut, että unelmointi on vaikeaa.

    Unelmien löytämiseen on monta tapaa. Toiset kirjoittavat niitä päiväkirjaansa. Jotkut tekevät opastavia aarrekarttoja, joissa he kuvin ja sanoin selittävät haaveitansa. Aarrekartta voi toimia toisilla, mutta oma tie unelmiin voi olla toisaalla, esimerkiksi keskusteluissa, hiljaisuudessa tai missä vain.

    Jos unelmasi ovat hukassa, voit löytää ne vastaamalla seuraaviin kysymyksiin ja alkaa toteuttaa elämäsi parasta asiaa.

    -  Mikä on kutsumuksesi? Mistä haltioidut? Mikä saa sinut loistamaan?

    -  Mitä pitäisi tapahtua, että olisit onnellisempi ja tyytyväisempi elämääsi?

    -  Mitä pitäisi poistaa elämästäsi, jotta voisit paremmin ja voisit kirkastaa unelmiasi?

 

Elämäsi voi muuttua ihan täysin, kun vain tartut mahdollisuuksiin ja lähdet etsimään. Antaudu vaikka ystävän viemäksi. Lähde edes sen ensimmäisen kerran tekemään jotakin sellaista, mitä olet halunnut, mutta jota olet pelännyt. Yleensä se innostaa ja kannustaa jatkamaan ja parhaimmillaan johtaa uusiin ystävyyssuhteisiin.

 

 

Nelijalkainen terapeutti

 

Lemmikit tekevät monenlaista hyvää omistajilleen: parantavat kolesterolipitoisuuksia ja muita verenrasva-arvoja, alentavat verenpainetta, suojaavat stressin vaikutuksilta, auttavat toipumaan sydänkohtauksesta, vähentävät pikkuvaivoja ja päänsärkyä, kohottavat mielenterveyttä, vähentävät lääkärinhoidon tarvetta, ylläpitävät toimintakykyä, lisäävät turvallisuuden tunnetta kotona ja ulkona sekä alentavat kuolleisuutta.

    Lemmikkien läsnäolon vaikutusta on tutkittu niin, että koehenkilöt ovat olleet stressaavassa tilanteessa ilman koiraa tai koiran kanssa. Koiran läsnäollessa ihminen on rauhallisempi ja verenpaine matalampi kuin samassa tilanteessa ilman koiraa olevalla. Jo lemmikille jutteleminen alentaa verenpainetta, kun taas ihmisille puhuminen  nostaa yleensä verenpainetta.

    Lemmikkien rauhoittavat vaikutukset ilmenevät monella tapaa. Joillekin lemmikki on tärkeä turvallisuuden tuoja ja yksinäisyyden lievittäjä. Erityisesti yksinäiset, ujot ja vanhat ihmiset näyttävät hyötyvän muita enemmän lemmikin läsnäolosta.

    Koira voi nuorentaa omistajaansa fyysisesti ja psyykkisesti jopa kymmenellä vuodella, kertoo uusi tutkimus. Skotlantilaisen St Andrewsin yliopiston tutkimuksessa selvisi, että koiran omistaminen hidastaa ihmisen ikääntymisprosessia ja auttaa erityisesti iäkkäämpiä koiranomistajia pysymään fyysisesti paremmassa kunnossa.

    Tutkimuksen mukaan yli kuusikymmenviisivuotiaat koiranomistajat käyttäytyivät ja tunsivat itsensä kymmenen vuotta nuoremmiksi kuin samanikäiset ei-koiranomistajat. Tutkijat seurasivat viittä ja puolisataa ihmistä, joiden keski-ikä oli seitsemänkymmentäyhdeksän vuotta ja joista yhdeksän prosenttia oli koiranomistajia. Tutkimuksen mukaan koiranomistajien aktiivisuustaso oli samalla tasolla kuin kymmenen vuotta nuoremmilla henkilöillä ja he olivat kaksitoista prosenttia aktiivisempia kuin ei-koiranomistajat.

    Koiranomistajat saavat enemmän liikuntaa ulkoiluttaessaan ja leikkiessään koiriensa kanssa. Heillä raportoitiin myös vähemmän ahdistusta ja masennusta. Koira on hyvä ystävä. Se ei saarnaa, ei tuomitse, ei arvostele, ei puhu pahaa selän takana, ei kanna kaunaa, ei syyttele, ei mökötä, ei valehtele, ei pilkkaa, ei kiusaa.

    Koiran omistamisen myötä tulevat huomattavat terveyshyödyt tukevat jälleen kerran väittämää, että koira todella on ihmisen paras ystävä!

 

 

Liikunta on lääke

Mutta himohölkkääjät päätyvät yhtä nopeasti hautaan kuin sohvaperunat

 

Näin otsikoi Helsingin Sanomat Tiede-sivuillaan 3.2.2015 erään tukimuksen pääsanoman. Tutkimuksessa seurattiin kolmea eri liikuntaryhmää: himohölkkääjiä, maltillisia juoksijoita, vähän juoksevia sekä sohvaperunoita. 12-vuoden tarkastelujakson aikana vähän juoksevia kuoli vähiten ja vauhdikkaat himohölkkääjät menettivät henkensä yhtä usein kuin sohvaperunat.

 

Terveellisin annos hölkkää oli tämän tutkimuksen mukaan yhteensä 1–2,4 tuntia viikossa.

    Tutkimus herätti paljon kritiikkiä, johtuen lähinnä lyhyestä seuranta-ajasta, jolloin menehtyneitä kertyi tarkastelujakson aikana vähän.  Varsinaisia himohölkkääjiä kuoli seurannan aikana vain kaksi. Kun kuolemantapauksia on näin vähän, voi sattumalla (esimerkiksi onnettomuudet) olla suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Vertailun vuoksi, samaisessa tutkimuksessa sohvaperunoiden ryhmästä kuoli tarkastelujaksolla 128 henkilöä. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa ongelmana on usein juuri edellä mainittu pieni havaintojen määrä – tutkimuksen seuranta-ajan pitäisi olla kymmeniä vuosia ja kuolemantapauksia paljon, ennen kuin johtopäätöksiä voitaisiin luotettavasti tehdä.

Liikunnan ja eliniän välistä yhteyttä on haastava tutkia. Tätä hankaloittaa muun muassa se, ette ihmisillä voida toteuttaa elinikäistä interventiokoetta, vaan tutkimukset täyttävät seurantatutkimuksen piirteet. Ketäänhän ei voida pakottaa harrastamaan säännöllistä liikuntaa tai toisaalta lopettamaan sitä loppuiän ajaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että niin sanottujen himohölkkääjien joukkoon menevät sellaiset ihmiset, joilla jo geneettinen tausta suosii runsasta liikuntaa. Toisaalta sohvaperunoihin lukeutuvat he, joita liikunta ei miellytä. Näin ollen seurattavat ryhmät ovat jo geneettiseltä taustaltaan erilaisia, ja erot eliniässä voivat suurelta osin johtua siitä. Juuri nämä geneettiset tekijät selittävät osaltaan aiemmissa tutkimuksissa havaitun yhteyden liikunnan ja eliniän välillä.

 

Samat geneettiset tekijät vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen ja elinikään.

Tällä hetkellä tehokkain tapa kontrolloida koehenkilöiden geneettinen tausta on tutkia identtisiä kaksospareja. Tällöin tutkittavat ovat geeniperimältään identtisiä ja lisäksi yleensä eläneet samassa ympäristössä ainakin lapsuutensa. Julkaisimme 2016 median huomiota herättäneen artikkelin, jossa osoitimme juuri identtisten kaksosten avulla, että samat geneettiset tekijät vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen ja elinikään. Tutkimuksessamme seurattiin geeniperimältään identtisiä, mutta liikuntamäärältään eroavia kaksospareja. Yllätykseksemme havaitsimme, että liikunta ei lisännyt elinikää, vaan kaksoset elivät lähes saman ikäisiksi liikuntatottumuksista riippumatta.

Tutkimuksen perusteella aktiivinen liikunta aikuisiällä ei siis tuonut jatkoaikaa. Liikunnalla kuitenkin on todistetusti positiivisia vaikutuksia muuan muassa toimintakykyyn ja terveyteen. Vaikka et siis saisi liikunnasta lisävuosia, se voi auttaa sinua elämään vuotesi terveempänä ja toimintakykyisempänä!

 

Toimiva tapa pidentää elinikää

 

Toistaiseksi on löydetty yksi tapa pidentää elinikää, joka toimii eliöstä riippumatta. Tämä keino ei vaadi edes myyttisen nuoruuden lähteen löytymistä. Silti se hidastaa ikääntymisen merkkien, kuten osteoporoosin, lihaskadon ja sydän- ja verisuonitautien ilmaantumista. Mistä on kyse?

 

Ilmiö on nimeltään kalorirajoitteinen ruokavalio. Kalorirajoitteisessa ruokavaliossa nimensä mukaisesti vähennetään ravinnon kalorimäärää ilman, että kyseessä on aliravitsemus tai ravintoaineiden puutos. Rajoittamisen määrään ei ole yksiselitteistä ohjetta – se voi olla vähemmän kuin henkilö on aiemmin käyttänyt, tai viitata vähäisempään kalorimäärään saman kokoisen henkilön viitearvoista.

    Kalorirajoitteista ruokavaliota on tutkittu jo vuosikymmenten ajan. Tutkimuskohteena on ollut eliöitä yksisoluisista hiivoista reesusapinoihin. Erityisesti apinoilla tehdyt tutkimukset ovat herättäneet kiinnostusta, sillä ne muistuttavat geeneiltään ja tavoiltaan eniten ihmistä. Apinoilla tehdyillä tutkimuksilla on kuitenkin saatu osin ristiriitaista tietoa kalorirajoitteisen ruokavalion vaikutuksesta elinikään, ja suurin ongelma näissä tutkimuksissa vaikuttaa olevan kalorirajan asettaminen. Lisäksi ikä, jolloin ruokavalo aloitetaan, on kriittinen lopputuloksen kannalta – kalorirajoitusta ei kannata aloittaa kasvuikäiselle yksilölle. Tämän tosin sanoo jo maalaisjärkikin. Jos kalorirajoitteisen ruokavalion noudattaminen aloitetaan apinoilla aikuisiässä ja kalorimäärän ero normaalisti syöviin apinoihin on riittävät suuri (>25%), nähdään selvä ero eliniässä.

     Kalorirajoitteisen ruokavalion elinikää pidentävä vaikutus ei vielä ole täysin selvillä. Se saa aikaan kehossa useita terveydelle edullisia muutoksia, kuten laskee kolesterolia, verensokeria ja verenpainetta. Nämä terveysvaikutukset yhdistettynä matalampaan aineenvaihdunnan tasoon ja pienentynyt oksidatiivinen stressi voivat osaltaan hidastaa ikääntymistä. Kalorirajoitteisen ruokavalion helppous on innostanut ihmisiä testaamaan teoriaa käytännössä. Siksi tutkimuksia on päästy tekemään vapaaehtoisesti tätä ruokavaliota noudattavien keskuudessa. Nämä yksittäisillä ihmisryhmillä tehdyt tutkimukset tukevat aiempia havaintoja: Kalorirajoitteista ruokavaliota noudattavat ja olivat ikäisiään selvästi hoikempia ja veri- ja verenpainearvoiltaan terveempiä.

     Liian hyvää ollakseen totta? Ikävä kyllä, kalorirajoitteisella ruokavaliolla on myös omat huonot puolensa. Ihmisillä se johtaa          pitkittyneenä kehon rasvattoman massan pienenemiseen ja lihasvoiman heikkenemiseen. Kaloreiden rajoittaminen etenkin pitkällä aikavälillä voi johtaa myös alentuneeseen suorituskykyyn, luuston tiheyden laskuun ja ongelmiin lisääntymisessä. Riski syömishäiriön kehittymiselle on myös tämänkaltaisissa ruokavaliorajoituksissa ilmeinen.

     On olemassa ihmisiä, jotka näkevät mahdollisten lisävuosien arvon niin suurena (ja siitä seuraavat riskit siedettävinä) että kestävät päivittäistä näläntunnetta hyvin. Itse en heihin lukeudu.

 

 

Käden puristusvoima on yhteydessä elinikään