Aurinko hymyilee valkoisen harsopilven takaa saattaessamme sisartani Ritvaa hänen taivasmatkalleen Heinolan kauniissa siunauskappelissa helmikuun 10. päivänä 2024.  Niin hymyili siskokin aina tavatessamme, tyynesti ja lempeästi.

    Sisko oli ennakkoluuloton maailmaa kohtaan ja kiinnostunut laajasti kaikenlaisista asioista. Elinikäisen oppimisen käsite oli hänen arjessaan todellista totta. Tietokoneen käyttöön hän perehtyi vasta ikäihmisenä ja oppi hallitsemaan sitä hyvin. Hän otti ja selvisi mistä vaan, lasten mielestä joskus liiankin itsenäisesti.

    ”Mummu oli tietynlainen roolimalli minulle. Luulenpa, ettei ollut mitään, mistä mummu olisi ajatellut, ettei pystyisi oppimaan tai tekemään. Kuorma-auton ajokortinkin hän hankki aikana, jolloin autoilu ylipäätään oli harvinaista”, muistelee Salla, sisareni tyttärentytär.

    Pari kuukautta myöhemmin Salla tulee hakemaan minulta kassillisen Agatha Christien dekkareita, jotka olen aikoja sitten lukenut. Samalla saan tilaa täpötäyteen kirjahyllyyni.  Salla on luokanopettajan ja rehtorin toimestaan opintovapaalla.

    Seuraavana aamuna saan Sallalta sähköpostissa viestin, joka sulattaa sydämeni. Hän kirjoittaa:

On ihanaa, että olen saanut sinusta ihan oikeasti ystävän ja ’varamummin’.  Ritva-mummua on tottakai ikävä eikä mikään häntä korvaa, mutta on todella ihanaa, että sinä olet läsnä elämässäni.

    Hauskaa, että meillä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita, kuten kirjallisuus. Rakastan kirjoja niin kuin sinäkin! On niin mielenkiintoista keskustella kanssasi kirjallisuudesta ja elämästä ylipäätään. Äiti-Liisa, joka myös elää ja hengittää kirjallisuudesta, on jo tehnyt minulle suunnitelman, että pidän päiväkirjaa vapaavuodesta. Saattaa hyvinkin olla, että tulen kyselemään sinulta vinkkejä kustannuspuoleen liittyen.

    Nyt sinä olet mummini, jos sopii?  Ajatus tuli mieheltäni, joka paluumatkalla sanoi, että ihanaa, kun meillä on sinut ikäänkuin mummina. Olet huippuihana isotäti (nykymummi) minulle! 

Nähdään pian ja voi hyvin! ”

Tottahan toki haluan olla varamummi Sallalle. Olen onnellinen ja otettu siitä, että kelpaan, semminkin, kun minulla ei ole omia lapsenlapsia.