Kesäaika päättyy sunnuntaina, ja sitä ennen pitää siirtää viisareita
- mutta kumpaan suuntaan?
Tätä olen aina pähkinyt ja samalla sadatellut. Enkä taida olla ainoa.
Järjettömältä tuntuvan viisarien siirtelyidean isä oli uusseelantilainen hyönteistutkija George Hudson, joka halusi enemmän valoisaa aikaa tutkimuksilleen. Hudsonin vuonna 1895 esittämänsä ajatus, että kelloja siirrettäisiin kaksi tuntia eteenpäin maalis- ja lokakuun väliseksi ajaksi, herätti kiinnostusta, mutta ei saanut tulta alleen.
Seitsemän vuotta myöhemmin brittiläinen William Willett esitti Englannin parlamentille kelloja siirrettäväksi 20 minuuttia eteenpäin huhtikuun jokaisena neljänä sunnuntaina ja paluuta talviaikaan vastaavasti neljästi syyskuussa. Hän perusteli ehdotustaan valoisampina iltoina työpäivien jälkeen sekä laskelmillaan keinovalaistuksen säästöistä. Parlamentti ei lämmennyt ajatukselle ja se jäi toteuttamatta.
Sittemmin Kanadan Port Arthurin pikkukaupungin asukkaat ottivat ohjat omiin käsiinsä ja päättivät vuonna 1908 alkaa elää kesäaikaa omassa kaupungissaan ja siirtää viisareita heinä- ja syyskuun ajaksi tunnilla eteenpäin.
Saksan keisarikunta otti ensimmäisenä maana kesäajan käyttöön vuonna 1916 perustellen keinovalaistuksen pienempää tarvetta, jotta hiilivoimaa säästyisi sotaponnistuksiin. Saksan esimerkkiä seurasivat monet muutkin ensimmäiseen maailmansotaan osallistuneet valtiot.
Suomessa kesäaikaa kokeiltiin vuonna 1942. Orimattilassa maanviljelijät pitivät kuitenkin kellojen siirtoa hömpötyksenä, joka häiritsi lehmien unia ja aamulypsyjä. Kapinan seurauksena koko kunta eli tuon sotakesän ”Orimattilan aikaa”. Kellojen pysyvä siirtely Suomessa alkoi vasta vuonna 1981.
Euroopan parlamentti äänesti vuonna 2019 yli miljardin ihmisen elämään vaikuttavan kellojen siirron lopettamisen puolesta, mutta EU-neuvosto ei ole saanut vieläkään aikaan päätöstä asiasta. Jos ja kun se joskus tehdään, voi jokainen jäsenmaa itse päättää, minkä ajan se valitsee pysyvästi käyttöönsä.
No, kumpaan suuntaan niitä viisareita nyt sitten siirretään? Sain ystävältä erinomaisen vinkin, joka pätee niin syksyllä kuin keväälläkin: Aina Juhannukseen päin!
Otetaan ikääntyminen ilolla vastaan
Ikääntyminen on paitsi väistämätön myös ainoa todettu tapa elää pidempään. Iloinen viesti on, että pystymme itse vaikuttamaan tulevaisuuteemme.
Kuuntelin tänään Luustoliiton luennon gerasteniasta, vanhuusiän raihnaantumisoireyhtymästä. Se tarkoittaa vanhuudessa etenevää monimuotoista fysiologista ja neurologista rapistumista, joka ilmenee painon laskuna, hitautena, uupumuksena, lihasheikkoutena ja vähäisenä fyysisenä aktiivisuutena.
Ikääntymistä tapahtuu kaikissa soluissa ja vuosien mittaan ongelmia alkaa kasaantua. Onneksi suurinta osaa ilmenevistä virheistä pystytään hoitamaan, mutta niitä pystymme myös itse ennalta ehkäisemään ja näin ikäämme pidentämään.
Yksi on kognitio, joka tarkoittaa ihmisen tai muun järjestelmän älyllistä tiedonkäsittelyä. Siihen kuuluu havaitseminen, ajattelu, muisti, oppiminen ja ongelmanratkaisu sekä keskittymiskyky, tarkkaavaisuus, kielenkäyttö ja itsehillintä. Näitä pitäisi harjoittaa koko ajan. Haastetaan ajattelua vaikka kaverin kanssa, ratkotaan ongelmia, osallistutaan sosiaalisesti ja eletään osana virikkeellistä ympäristöä.
Toinen on liikunta. Kaikki omin voimin tehtävä liikkuminen jo riittää. Sitä voi harjoittaa monipuolisesti kotona vaikka tuolissa istuen ja siitä nousten. Lihasvoimaharjoittelu on todellista terveysliikuntaa, jota tulisi tehdä 2−3 kertaa viikossa. Hyvin iäkäskin voi lisätä 10−30 % lihasvoimaansa muutamassa kuukaudessa.
Tuoreimpien tutkimusten mukaan lihasvoimaharjoittelu on myös todellista aivojumppaa. Se näyttäisi parantavan useita kognition osa-alueita. Se voi ehkäistä muistisairauksia sekä parantaa mielialaa. Erityisen hyvää aivojumppaa on jalkojen isojen lihasten käyttö raskailla painoilla, esimerkiksi jalkakyykky ja -prässi.
Mielenterveyteen voimme vaikuttaa puhumalla toisillemme, rentoutumalla sekä tekemällä asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Emme saisi unohtaa yksinäisiä kanssaihmisiäkään. Jokaisella pitäisi olla joku, jolle puhua.
Vireyteen vaikuttavin tekijä on terveellinen ravinto. Sanotaan, että olemme sitä, mitä syömme. On huolehdittava riittävästä proteiinin saannista ja juotava riittävästi vettä. Hyväksi olisi myös sosiaalisuus syödessä sekä riittävä nukkuminen. Sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa.
Pystymme parhaiten vaikuttamaan tulevaisuuteemme, kun asetamme itsellemme tavoitteet sekä mietimme tavat, miten voimme ne saavuttaa.