Syysaurinko säteilee ihanasti ikkunoista sisään ja paljastaa samalla pinnoille kertyneen pölyn ja tahrat. Olen ulkoistanut isommat siivoukset ja tilannut täksi aamuksi Lähimmäispalvelusta kotisiivouksen.
Aiemmin, kuukausia sitten, kotini kävi siivoamassa Niina. Hän on sittemmin vaihtanut työpaikkaa ja ryhtynyt kerrossiivoojaksi. Se on varmaan kotisiivousta selkeämpää. Tänään tulee Anne, sama joka alkusyksystä pesi ikkunat.
Siivous ei ole koskaan ollut mielipuuhaani enkä pysty sitä enemmälti tekemäänkään. Kun ennen siivosin joka viikko perjantaisin, aloin laistaa niin päivistä kuin viikoistakin, Lopulta unohdin koko viikkosiivouksen. Tämä asennemuutos helpotti suuresti elämääni sekä fyysisesti että henkisesti.
Nykyisin robotti-imuri lakaisee lattiani, rikkaimuri putsaa pöydät ja tiskikone pesee astiat. Yksi tuttava kertoi saaneennsa viisivuotiaalta tyttärentyttäreltään kuninkaallisen siivousvinkin: ”Kun siivoaa kruunu päässä, tuntuu ihan erilaiselta.”
Minulla on tapana kotiaskareita tehdessäni kuunnella kirjaa. Viimeksi kuuntelin Maxim Fedorovin kirjan Itsenäisyydestä itsenäisyyteen - Suomi ja Ukraina 1917 -1991. Kirjassaan Fedorov tarkastelee lämpimästi ja oivaltavasti kahta kotimaataan, joiden tarinat ovat erilaisia mutta joissa on paljon yhteneväisyyksiä.
Venäjän rajanaapurit Suomi ja Ukraina itsenäistyivät samoihin aikoihin Venäjän keisarikunnan hajottua 1917, mutta vain Suomi onnistui säilyttämään itsenäisyyden. Ukraina jäi Neuvostoliiton hampaisiin ja sai odottaa uutta itsenäisyyttään yli 70 vuotta.
Suomella ja Ukrainalla oli kuitenkin koko ajan yllättävän paljon yhteyksiä Hommat hoituivat kevyesti kirjaa kuunnellessa.
Joillakin naisilla on pakkomielle siistiä kotinsa ennen siivoojan tuloa. Tunnen myös naisia, jotka jopa rakastavat siivoamista. Löytävät ympäriltään aina siivottavaa. Tyttäreni kertoi, että yhden hänen kaverinsa äiti siivosi aina. Psykologin mukaan sellaisessa siivousvimmassa saatetaankin siivota tunteita, Kyse on jonkinlaisesta paosta. Jos aina vain siivoaa, jäävät unelmat toteutumatta ja elämä elämättä.
Ruuhkavuosina kotimme siisti Martta, Karjalasta perheensä kanssa Asikkalaan asettunut evakkomuori. Hän oli niin vauhdikas mamma, että matot lensivät ulos telineelle melkein oven avauksessa. Hänellä olikin tapana sanoa: ”Vie menneissäs, tuo tulleissas!” Martta oli myös kova puhumaan, hän haastoi töitä tehdessään muiden perheiden kuulumiset meille ja varmaan meidän muille.