Teatterielämyksen taika haihtuu, kun katsoja laskee sekunteja, ehtiikö vessaan ja takaisin ennen toisen näytöksen alkua.
Useita naisia pännii toden teolla, kun väliaika kuluu jonossa naistenhuoneen ovella. Kaimani Jääskeläisen Leena koki sen viimeksi Alvar Aallon suunnittelemassa Lappia-talossa.
Hän pohtii mielipidekirjoituksessaan, ettei Alvar Aallon mittakaava siellä osu kohdalleen. ”Mikä lienee ollut laskentakaava, kun naisten ja miesten WC-tilat mitoitettiin? Olettiko suunnittelija, että suurin osa käyttäjistä olisi miehiä - vai että naiset eivät käy Lappia-talossa lainkaan?”
Kaima säälii niitä, jotka liikkuvat hitaasti tai pyörätuolilla. Väliaika hupenee sekuneissa, kun kulku on hankalaa, eikä tarjoiluun ehdi. Kyseessä ei suinkaan ole yksittäistapaus. Vastaavanlaisia julkisia rakennuksia on muuallakin. On tosiasia, ettei pidätyskyky parane vuosien myötä. Niinpä kaima ehdottaa, että väliaikaa voisi pidentää kymmenellä minuutilla. Hyöty olisi kaksinkertainen: yleisö ehtisi hengähtää ja ravintola myydä enemmän.
Olen kaimani kanssa samaa mieltä. Alvar Aallon suunnittelemat talot ovat arkkitehtonisia merkkiteoksia, mutta niissä moni arkinen ratkaisu saattaa olla silkkaa tuskaa. Eikä tämä koske yksin Aaltoa vaan myös monien muiden (mies)arkkitehtien suunnittelemia rakennuksia.
Myös minulla on kosolti omakohtaisia kokemuksia ahtaista vessoista, joihin juuri ja juuri mahtuu sisään, mutta itse tarpeen hoitaminen saattaa edellyttää peräti akrobaattisia kykyjä. Niinpä olen päätellyt, että tällaisten tilojen täytyy olla miesten aivoista lähtöisin.
Tätä mieltä olen monista asunnoistakin, joissa arjen käytännön toimintoihin on tuskin lainkaan kiinnitetty huomiota. Aina tällaisen asunnon nähtyäni tai koettuani olen ajatellut, että sen täytyy olla miehen suunnittelema. Jo Suomen ensimmäisen merkittävän naisarkkitehdin Wivi Lönnin töiden vahvuutena on pidetty taitavia pohjaratkaisuja ja tilan taloudellista käyttöä, mutta hän jäi aikansa miesarkkitehtien varjoon. Lönn voitti yksin kuusi kutsukilpailua ja sai useita palkintosijoja, mutta hänen menestystään ei hyväksytty mutinoitta.
En ole käynyt Wivi Lönnin suunnitteleman rakennuksen sisällä, mutta naiskäden jälki näkyy hyvin toisen merkittävän arkkitehdin Elsa Arokalllion suunnittelemassa Johanna-kodissa, johon olen päässyt tutustumaan.
