Jouluun on enää viikko ja rapiat, eikä minulla ole minkäänlaista kiireen tunnetta kuten ennen vanhaan. Silloin - näihin aikoihin - oli kiirehdittävä ja saatava joulukortit ajoissa postiin. Nyt kirjoitin joulutervehdyksen vain viiteen korttiin. Ystävien ja sukulaisten osoitelista on surullista katsottavaa. Vain viisi heistä on elossa enää.
Koko joulu on ohentunut. Ei ole odotuksen tunnetta, ei kynttelikköjä ikkunalaudalla tai joulukuusta parvekkeella sulamassa, ei kinkkua paistoa odottamassa. Jotain sentään olen tehnyt: graavannut nieriää ja siikaa.
Tiistaina kävin ystäväni Seijan kanssa Ristinkirkossa laulamassa joululauluja. Vettä tuli taivaan täydeltä. Olisin jättänyt tilaisuuden väliin ellei Lämmispalvelu olisi lähettänyt kutsua ja kuljetusta. Edes tutut joululaulut eivät koskettaneet. Ei ollut hankea maassa, ei järvi jäässä, oli silmä sammunut auringon.
Eilen olivat tämän vuoden viimeiset kuntosalivuorot ja vesijumpat. Tänään ei ulosmeno huvita, joten vedän päälleni hupparin ja pujotan villasukat jalkaan. Asunnossani on niin kylmä, että kerrokset ovat tarpeen. Viileintä on makuuhuoneessa, seitsemäntoista astetta. Pahinta on kuitenkin veto työhuoneessa. Siellä pitää olla kynsikkäät käsissä, jotta sormet eivät kohmettuisi näppäimistöllä.
Ostin eilen puoli kiloa silakkafileitä, jotka tänään jalostan valkosipulilla ja tuoreella tillillä ryyditettyinä purkkeihin vietäväksi jouluna Vierumäelle. Tytär ja vävy ovat varanneet sieltä mökin ja nappaavat menomatkalla minut mukaansa. Vielä pitäisi tehdä sienisalaattia ja bataattilaatikkoa, mutta Prismassa ei ollut bataattisosetta, josta sen vaivatta valmistaisi. No, täytyy sitten tyytyä kokonaisiin.
Erikoisin jouluni ikinä
Pari vuotta sitten kirjoitin näin päiväkirjaani:
Kodissani vallitsee epäjärjestyksen järjestys. Harmaa betonipöly peittää kaikkia pintoja. Talo on niin hiljainen viikkojen piikkausten porausten ja jytinöiden jälkeen, että kuulisin varmaan nuppineulankin putoamisen lattialle. Tämä tuntuu niin kummalliselta, että osaanko olla ollenkaan? Olen ainoa paikalla oleva asukas tässä rappukäytävässä, eikä ääniä kuulu muualtakaan. Mielessä käväisee, että talo saattaisi olla otollinen kohde murtovarkaille parina kolmena seuraavana yötä. Mistähän löytäisin sopivan astalon turvakseni?
Minun piti lähteä tyttären ja vävyn kanssa viettämään mökkijoulua Vierumäelle, mutta harmiksi sain alkuviikolla nuhan, joka tuli ja meni, mutta ääni jäi karheaksi. Tällaisena aikana kun liikkeellä on paljon ärhäkästi tarttuvia influenssa- ja koronaviruksia, sovimme, että minun on turvallisinta jäädä pois matkasta semminkin, kun tytär- ja vävy eivät olleet saaneet vielä koronarokotusta.
Huomenna, jos Luoja suo ja keli on turvallinen, matkustan Nastolaan viemään kynttilätervehdyksen vanhempieni ja isovanhempieni haudoille. Illansuussa nautin jouluaterian. Olen ostanut kaupasta välipäiviksi muutamia kinkkusiivuja, pienen perunalaatikon sekä rosollipakkauksen. Pakastimesta otan sulamaan syyskuun kalamarkkinoilta löytämäni graavilohikimpaleen. Enhän minä muuta tarvitsekaan.
En tunne oloani yksinäiseksi, olenhan elänyt yksin niin kauan, ettei olo sen kummallisemmalta tunnu - paitsi tämä uskomaton hiljaisuus.