Suomalaisista useampi kuin joka toinen on viimeisen vuoden aikana kokenut itsensä yksinäiseksi ainakin joskus, ja yksinäisyyttä kokeneista yli puolet kertoo sen jatkuneen yli vuoden ajan.
Yksinäisyyttä pidetään eritoten ikääntyvien keskeisenä ongelmana.
Iän karttuessa moni sietää kuitenkin yksinäisyyttä hyvin ja viihtyy itsensä kanssa. Saa elää itsensä näköistä elämää, pohtia rauhassa asioita ja tuntea itsenäisyyttä.
Joillekin elämänkumppanin tai läheisen ystävän menettäneille houkutus erakoitua voi olla yllättävän iso. Kun suru on päällä ei ole helppoa lähteä kotoa ja hakeutua ihmisten pariin. Joku kokee itsensä irtisanotuksi yhteisestä ystäväpiiristäkin.
Moni kaipaa vierelleen uutta ihmistä jakamaan elämän ilot ja surut. Mutta yksinäisyys ei katoa itsestään. Joillakin yksinäisyys juontaa vaikeudesta luoda toimivia ihmissuhteita.
Onneksi uuden rakkauden löytäminen ei ole iästä kiinni. Muiden yhteydenottoja ei pidä jäädä odottamaan vaan yhteyttä kannattaa ottaa itse. Lähteä ihmisten ilmoille, kokemaan ja tekemään jotain uutta. Uusi kumppani saattaa löytyä ihan yllättävästäkin joukosta tai paikasta.
Sitten kun se uusi mahdollinen kumppani löytyy, ”uskaltaudu lähelle, vaikka alussa pelkäisitkin”, kehottaa seksuaalikasvattaja Johanna Kangas. Kosketus on parisuhteen liima ja sillä on tutkitusti paljon hyviä terveysvaikutuksia. Kosketus rentouttaa, hoitaa, ravitsee ja energisoi.
Oma kosketushistoriamme vaikuttaa tähän päivään, siihen miten uskallamme antautua kosketukseen uuden kumppanin kanssa. Koskettamisen jalo taito opitaan jo pienenä. Miten minua kosketettiin pienenä? Sainko syliä varauksetta? Sainko lohtua paijauksin ja rakkautta suukoin? Oliko aikuisen kainalo avoinna? Vai olivatko vanhemmat etäisiä ja kiireisiä, joiden syli oli kova ja kaukainen?
Parisuhteessa on merkittävää säilyttää läheisyyden taito ja vaateeton koskettaminen, vaikka seksuaaliseen läheisyyteen ei olisikaan valmis.