Elämän huippuhetket voivat saada aikaan euforian, jonka ei haluaisi päättyvän. Silti koittaa päivä, jona arjesta tulee taas arkea.
Miksi onnellisuus ei tule jäädäkseen?
Jos emme palautuisi välillä perustasolle, pyrkisimme aina vain korkeammalle, vaikka ylemmäs ei pääse.
Nykyihminen jahtaa pikanautintoja, vaikka kestävän onnen salaisuus on ihan muualla. Elämän huippuhetkien jälkeen koittaa päivä, jolloin arjesta tulee taas arkea. Huikea onnen tunne käy pidemmän päälle raskaaksi siinä missä surukin.
Suomi on maailman onnellisin maa jo yhdeksättä kertaa peräkkäin. Suomalaisten onnellisuutta selittää toimiva yhteiskunta, jossa asiat hoituvat helposti ja yhteiskunnan hedelmät jakautuvat tasaisesti. Aalto-yliopiston apulaisprofessori Frank Martela huomauttaa, että raportissa kysytään tyytyväisyydestä elämään, ei onnellisuuden tunteesta.
Onnellisuudella on taipumus palata huippuhetkien jälkeen perustasolle. Onnenhetkiä voi kuitenkin yrittää pitkittää ja toisaalta arkeaan muokata niin, että se voisi olla pysyvästi onnellisempaa.
”Set point -teorian mukaan meillä kaikilla on suhteellisen vakaa onnellisuuden taso. Onnellisuus saattaa vaihdella elämäntapahtumien mukana, mutta teorian mukaan palaamme aina kuitenkin omaan onnellisuuden peruspisteeseemme", kertoo onnellisuustutkija ja filosofian tohtori Ilona Suojanen. ”Jos emme palautuisi välillä perustasolle, pyrkisimme aina vain korkeammalle, vaikka ylemmäs ei pääse”, Suojanen toteaa.
Nollaan palaaminen on siis mielen itsesuojelua äärikokemuksilta. Huikea onnen tunne käy pidemmän päälle raskaaksi siinä missä surukin.
Onnellisuuteen vaikuttavat eniten geenit ja persoonallisuus. Ihmisillä voi myös olla eri asetuspiste eri elämänalueilla. Kiinnostavaa on se, että piste, johon palataan, on yleensä ihmisillä kuitenkin positiivisen puolella. Ihmiset ovat siis keskimäärin pikemminkin onnellisia kuin onnettomia. Merkittävä onnellisuuteen vaikuttava tekijä on elämänasenne, jota kuka tahansa voi harjoitella!
Kiitollisuus tukee onnellisuutta. Kiitollisuuden aiheita kannattaa siis listata. Lisäksi onnellisuus kasvaa ja vahvistuu, kun kerromme toiselle ihmiselle, mistä olemme hänelle kiitollisia.
Saavutettu onnellisuustaso säilyy paremmin, jos suhteellisuudentaju pysyy mukana. Muuten mahdollisuuksien rajat tulevat ennen pitkää vastaan. Arkeen kannattaa luoda vaihtelua. Muutosten ei tarvitse olla suuria. Iltakävely uutta reittiä pitkin tai ruokien ennakkoluuloton testailu voi tuoda arkeen sävyjä.
Yksi ratkaisu olisi miettiä enemmän muita ihmisiä. Miten mahdollisimman moni voisi olla onnellinen? Yhteisöllinen toiminta ja vapaaehtoistyö tuovat elämään merkityksellisyyttä, usein myös onnellisuutta.
Suomessa puhutaan paljon ylisukupolvisista traumoista. Suojanen haastaa miettimään, miten positiivisemmat asiat saadaan osaksi sukulinjaa:
”Jos ylisukupolvista traumaa on perimässä, miten voisimme ujuttaa sinne onnellisuuden perintöä ja keinoja vaalia sitä? Voisiko se olla yksi tekijä, joka kohottaisi onnellisuuden perustasoa?”
Lainaukset: Eve Risto, HS 16,8,2026