Putin pahentaa sepelvaltimotautiani

Olen miettinyt, kuinka paljon vihaa maailmaan mahtuu ja mistä se on  peräisin?  Miksi meillä Suomessakin, maailman onnellisimmaksi nimetyssä maassa, ihmisten puheissa ja teoissa on niin paljon ankeutta, kaunaa, kateutta ja vihaa?  Juontuvatko niiden juuret traumoina isiltä ja äideiltä lapsille? Aina seitsemänteen polveen asti.

    Suomalaisessa kansanperinteessä vihan tuntemusten alkusyyksi uskottiin ympäristössä asuvat haltijoiden väet. Jos niiden elinolosuhteita loukattiin, saattoivat  haltijoiden vihat kohdistua ja tarttua loukkaajaan.

    Isiemme isät ja äitiemme äidit jättivät tuntemuksensa käsittelemättä ja kätkivät ne hiljaisuuteen, häpeään ja työn tekemiseen. Työtä tehtiin ja lapsia synnytettiin kodin ja isänmaan turvaamiseksi. Sodista ei puhuttu eikä suvuista kerrottu.  Se mitä tiedettiin tai tunnettiin, sitä ehkä hävettiin eikä kehdattu kertoa.

    Hiljaisuuteen kätketyt vihat pitävät otteessaan. Kun ilmapiiri on otollinen, ne tunkeutuvat elämään. Tänään, kun koko yhteiskunta tuntuu olevan romahduksessa, viha valtaa alaa kaikkialla. Vihapuheina sosiaalisessa mediassa, väkivaltana kadulla, kodeissa ja kouluissa.

    Minä vihaan Putinia ja muita häikäilemättömiä diktaattoreita, jotka sumeilematta tappavat ihmisiä käskyillään ja lietsovat vihaa ympärilleen. ”Sota saa suututtaa, on terve reaktio tuntea vihaa, kun jotkut ovat toimineet näin kohtuuttoman törkeällä tavalla”, sa- noi psykoterapeutti Heli Pruuki eräässä Radio Suomen haastattelussa.

    Olen alkanut tuntea vihaa muitakin venäläisiä kohtaan, vaikka he olisivatkin osattomia hyökkäyssotaan Ukrainassa. Mutta eivät he ole osattomia, sota ja väkivalta eivät katoa vaikenemalla. Hiljaisuus on myöntymisen merkki. Vain hyvä muuttaa pahan. 

    Kun panee hyvän kiertämään, sen vaikutus kertautuu kuin lumivyöry vuorilla. Se on ainoa oikea tie.