Näin viime yönä unen, joka tärisyttää tajuntaani vieläkin.
Ystäväni Pesonen pyysi minua valitsemaan ja ohjaamaan kesäpaikkansa kesäteatteriin jonkin hauskan näytelmän.
En tykkää farsseista enkä tyhjänpäiväisistä komedioista, joten valitsin Panu Rajalan Myllykolun kesäteatteriin kirjoittaman komedian Elämän autuus. Näytelmä mukailee F. E. Sillan-pään esikoisromaania Elämä ja aurinko, jota pidettiin aikanaan uskaliaan eroottisena. Rajalan käsissä teoksesta oli sukeutunut nykypäivään päivitetty versio, jossa seksuaalisuutta käsiteltiin näyttämöllä rohkein ottein.
Jo harjoitusten aikana sain kokea epäluuloa ja ärtymystä, mikä ensi-illassa puhkesi kiukkuiseksi palautteeksi. Panu Rajalalla on ollut kunnioitettava kyky hankkia itselleen vihamiehiä ja -naisia. Nyt vihan kohteeksi jouduin minä.
Ensi-illassa hiippailin salaa seuraamaan esitystä katsomon perillä sijainneen pensaan varjoon ja näytelmän päätyttyä kulissien taakse pakkaamaan laukkuani. Samassa hetkessä viha ja puheet täyttivät tilan. Kuin pisteenä iin päällä avonaisen laukkuni päällimmäisenä riekkui riettaan punainen röyhelö.
Aikuisväestön innoittamana kylän pojankoltiaiset olivat päättäneet tehdä kotimatkastani ikimuistoisen järjestäen jos jonkinlaisia konnankoukkuja tielleni, joka sananmukaisesti nousi pystyyn. Siinä kohdassa heräsin.
Lisää kommentti
Kommentit