Iäkäs nainen kuoli kuristumalla hoivakodissa. Hänet oli sidottu tuoliin kahdella vyöllä. Poliisi epäilee, että nainen on yrittänyt rimpuilla irti ja kuristunut.
Vanhuksia joudutaan sitomaan kiinni tuoleihin ja sänkyihin, jos riittävästi hoitajia ei ole saatavilla.
Kyseessä on äärimmäinen keino, joka johtuu ainakin osin hoivapalvelujen hoitajamitoi-tuksesta. Kustannuksistahan tässäkin valitettavasti puhutaan.
Tämä äärimmäisen surullinen tapaus on nostanut vanhustenhoidon jälleen tikun nokkaan. Onko ikääntyneiden hyvä hoito rahakysymys, johon Suomessa ei ole varaa?
”Päinvastoin. Huono hoito se vasta kallista on. Jos jätämme vanhuspotilaat kunnolla tutkimatta, hoidamme heitä vain päällisin puolin ja laiminlyömme kuntoutuksen, sairaalahoitopäivät lisääntyvät, ympärivuorokautisen hoidon tarve suurenee ja kustannukset kasvavat. Jos Suomessa oikeasti arvostettaisiin vanhuksia, heitä hoidettaisiin paremmin kuin nyt. Huonoa vanhustenhoitoa ei kerta kaikkiaan tule hyväksyä”, sanoi asiantuntija, geriatrian professori Jaakko Valvanne Kirkko ja kaupunki -lehden toimittajalle 10 vuotta sitten.
Miksi joudumme jälleen esittämään saman kysymyksen?
”Asenne, ammattitaito ja johtaminen ratkaisevat, ei henkilökunnan määrä”, Valvanne vastaa. Hänen mielestään hyvä hoito ei ole välttämättä kalliimpaa kuin huono hoito. Samalla henkilöstömäärällä eli samoilla kustannuksilla, voidaan hoitaa joko hyvin tai huonosti.
Hyvä hoito riippuu ennen kaikkea hoitohenkilökunnan ammattitaidosta, hyvästä johtamisesta ja yhteiskunnallisesta asenneilmastosta. Huonoa hoitoa ei kerta kaikkiaan tule hyväksyä! Terveydenhuollossa tarvitaan kokonaisvaltaista toimintakulttuurin uudistamista.
Asiantuntevassa hoidossa on olennaisinta kuunnella vanhuksia ja heidän toiveitaan sekä selvittää piilevät sairaudet, joita hoitamalla iäkkäänkin ihmisen toimintakyky voi parantua. Esimerkiksi vajaaravitsemus on Valvanteen mukaan hämmästyttävän yleinen syy vanhusten huonoon vointiin.
”Kun ihmisen toimintakyky heikentyy, ensimmäinen kysymys ei saisi olla, mihin hänet siirretään. Ihan ensiksi pitää selvittää, mikä häntä vaivaa. Se ei ole aina iäkkäiden kohdalla helppoa, mutta hyvä koulutus ja kokemus auttavat.”
Valvanne on puhunut paljon vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään on olennaista säilyttää ihmisen liikuntakykyä niin pitkälle kuin mahdollista. Hyvissä hoitoyksiköissä vanhuksia ei makuuteta vuoteissa eikä sidota liikkumattomiksi ylivarovaisuuden vuoksi myöskään pyörätuoliin, jolloin loppukin lihasvoima katoaa.
”Pitää uskoa ja ymmärtää, että myös vuoteessa olevalla on voimavaroja ja lahjoja, jotka on mahdollista saada käyttöön ammattitaitoisella hoivalla. Olen hyvin vaikuttunut kinestetiikasta. Se on hoitofilosofia, jossa ihmisen jäljellä oleva toimintakyky saadaan käyttöön lempeästi, luonnonmukaisesti ja hänen ehdoillaan.”
Iäkkäät eivät ole aina tottuneet kertomaan toiveistaan, mutta heitä pitäisi Valvanteen mukaan ehdottomasti kannustaa siihen. Heidän äänensä pitää saada kuuluviin, kun puhutaan heidän hyvästä hoidostaan. Olisi myös toivottavaa, että jokainen miettisi, miten haluaa tulla hoidetuksi ja hoivatuksi sellaisessa tilanteessa, ettei itse kykene tahtoaan ilmaisemaan.
Minä olen laatinut itselleni hoitotestamentin, jossa määrittelen yksityiskohtaisesti miten toivon itseäni hoidettavan tällaisessa tapauksessa. En pelkää ikävuosia tai kuolemaa vaan joutumista muiden armoille. Sidotuksi tai sängyn pohjalle. Vähän välitetyksi.