Kaikilla tunteilla on paikkansa ja tarkoituksensa, myös negatiivisina pidetyillä. Jotkut ajattelevat, että liika tunteellisuus on pahasta; se oli tavallista etenkin menneiden sukupolvien aikana.
Jos mutkat vetää oikein suoriksi, voi sanoa, että mitä rikkaampi tunne-elämä, sitä hyvinvoivempi ihminen.”
Tunteet tekevät ratkaisut ja järki selittää ne parhain päin. - Jonathan Haidt
Olen miettinyt tunne- ja järki-ihmisten eroja. Järki-ihmisten elämä näyttää usein helpommalta, mutta onko se sitä?
Monet miehet haluavat suojata tunteitaan, mistä syystä miesten ajatellaan helpommin olevan järki-ihmisiä kuin naisten. Kaikki kuitenkin riippuu ihmisestä, ei sukupuolesta. Ehkä stereotyyppinen mies mieluummin suojelee tunteitaan kuin haluaa puhua niistä, ja rentoutuu juomalla olutta tai urheilemalla.
Se, haluaako ihminen ajatella itseään tunneihmisenä vai järki-ihmisenä, kertoo hänen prioriteeteistaan ja arvoistaan eli esimerkiksi siitä, kuinka hyvä tai huono asia tunteiden näyttäminen tai rationaalisuus on.
Paripsykoterapeutti Jere Loikkasen mukaan puolueettomuus on sekin varsin hyvä valinta. On ihan ok, että pohdinnoissaan tulee siihen tulokseen, että järki ja tunne kulkevat elämässä tasavertaisina käsi kädessä. Valintaan vaikuttavat Loikkasen mukaan myös ihmisen elämänhistoria, ihmissuhteet, lapsuudenperhe ja kaikki kokemukset. ”Ihminen voi muuttua niin kauan kuin hänessä on elämää.”
Psykologi Julia Pöyhönen pitää ajatusta liiasta tunteellisuudesta mahdottomana.
”Tunteita ei voi olla liikaa. Paljon enemmän haittaa on siitä, jos tunteitaan yrittää padota, häivyttää tai kieltää. Tunteiden käsittelemättömyys on ongelma, eivät itse tunteet. Jos mutkat vetää oikein suoriksi, voi sanoa, että mitä rikkaampi tunne-elämä, sitä hyvinvoivempi ihminen.”
Ihminen on usein joko enemmän järki- tai tunneihminen. Kyseiset ominaisuudet eivät sulje pois toisiaan. Ihmisten tapa toimia ja reagoida vaihtelee ympäristön ja seuran mukaan. Joku saattaa olla hyvinkin analyyttinen työelämässä, mutta kotona äkkipikainen tai tunnepohjainen.
Järki- versus tunneihmiset voivat päätyä tilanteeseen, jossa toisen ymmärtäminen on vaikeaa. Se vaatii kummaltakin tyypiltä sitä kuuluisaa itseensä menemistä ja pyrkimystä ymmärtää toisen tapaa. Jos sovitteluun ei pyritä, tulee varmasti yhteentörmäyksiä.
”Sitten on ihmisiä, joilla tunneherkkyys on samanlaista kuin Trumpilla. Eli otetaan kaikki pienetkin moitteet itseensä, jolloin se viittaa enemmän neuroottisuuteen ja kovuuteen”, sanoo psykologian professori Markku Ojanen. Persoonallisuuden piirteissä ovat mukana perintötekijät ja lapsuudenkokemukset, joista pikkuhiljaa muotoutuu persoonallisuus ja sen osana herkkyys.
Tunteet kertovat aina tarpeista, ja jos niitä ei kuuntele, ihminen alkaa voida huonosti. Seuraa uupumusta, uniongelmia, mielenterveyden häiriöitä, välttämiskäyttäytymistä.
Mitkään yksittäiset tunteet eivät ole pahoja. Negatiivisinakin pidetyt viha, katkeruus ja häpeä kertovat jostakin tärkeästä tarpeesta, jota on syytä kuunnella.
Kun kirjoin eräässä blogissani, että vihaan Putinia, eräs lukija kehotti minua kipin kapin kiirehtimään kirkkoon ripittäytymään ja anomaan anteeksiantoa, viha kun oli hänen mielestään synneistä pahimpia.
Jos jatkuvasti kieltää ja latistaa jotakin tiettyä tunnetta, myös kyky tuntea myönteisiä, hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tunteita – iloa, rakkautta, onnea – voi heiketä. Kielteisten tunteiden patoamisesta voi seurata myös fyysisiä oireita tai selittämätöntä ärtymyksen tunnetta.
Pilkunviilaaja, hysteerikko, itkuherkkä introvertti?
Joidenkin arvioiden mukaan jopa viidesosalla meistä on tavallista valppaampi hermosto. Tutkimuskielessä puhutaan aistitiedon käsittelyn herkkyydestä. Se tarkoittaa, että erityisherkkä kokee ärsykkeet intensiivisesti ja prosessoi ne syvällisesti. Hän huomaa hienovaraisiakin yksityiskohtia, jotka menevät muilta ohi.
Psykiatri Juhani Mattila pitää avoimuutta hyvänä merkkinä. Kun herkät tunnistetaan, esimerkiksi työelämässä pystytään paremmin hyödyntämään heidän vahvuuksiaan.
Erityisherkkyys on pohjimmiltaan biologiaa, ominaisuus siinä missä ruskeasilmäisyyskin. Siihen liittyy harhakäsityksiä, jotka hiipivät esiin etenkin sosiaalisissa tilanteissa, joissa hauras suojakuori kolhiintuu vasten kovaa maailmaa. Usein herkkyys tulkitaan virheellisesti huonoksi itsetunnoksi.
Sekä myönteiset että kielteiset kokemukset koskettavat herkkää kaksinkertaisesti. Herkkyysgeeni selittäisi, miksi tunteellinen on altis järkkymään mutta elää myös ilot joka solulla.
Herkkä on taitava omaksumaan keinoja, jotka auttavat häntä toipumaan esimerkiksi masennuksesta. Kun tämän ymmärtää, erityisherkkyys alkaakin yllättäen näyttäytyä vahvuutena. Liikutus on tunneihmiselle terapiaa.