Mielekäs tekeminen ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia

Kun pari vuotta sitten otin senioriyhdistyksemme 50-vuotishistoriikin tehdäkseni, en arvannut, kuinka vaikeaa tarvittavien tietojen löytäminen tulisi olemaan. Oli monta mapillista pöytäkirjoja sekä leikekirja, johon oli taltioitu niukasti leikkeitä ja kuvia silloisen seuran parin ensimmäisen toimintavuoden ajalta.

    Luulin ja uskoin, että yhdistyksestä olisi raportoitu historiaakin, olihan sillä takanaan jo puolen vuosisadan verran toiminnan vuosia. Sellaista en kuitenkaan löytänyt.

    Lähdin siis lähes tyhjästä. Kaikki alkuvuosien jäsenet, jotka olisivat voineet seuran toiminnasta kertoa, olivat joko edesmenneet tai tavoittamattomissa. Tietämykseni rajoittui siis siihen, mitä pöytäkirjoihin oli kirjattu. Eikä se ollut paljon.

    Tietolähteiden puutteellisuuden vuoksi en voinut ryhtyä rakentamaan kaiken kattavaa 50-vuotishistoriikkia. Tiedolliset puutteet päätin korvata kertomalla seuran ja yhdistyksen toiminnassa mukana olleista ihmisistä. Tarinoita, joita olin eri tahoilta löytänyt ja kuullut.

    Minulle kirjoittaminen on mielekästä tekemistä, ja siksi otin tämän historiikinkin tehdäkseni. Työstin sitä samanaikaiseti oman kirjani (Etukenossa elämän päättymiseen) kanssa.  Siinä meinasi välillä usko mennä. Joskus tyrkkäsin koko homma sivuun ja tein jotain ihan muuta. Ei sekään helppoa ollut. Tieto, jota olin ahtanut aivoihini ei vetänyt pään sisällä lonkkaa vaan raksutteli omia aikojaan. Väläytteli aikaansaannoksiaan milloin ja missä sattuu, usein keskiyölläkin. Silloin oli noustava ylös ja mentävä kirjaamaan parhaat niistä talteen.

Sirkka oli ollut senioriyhdistyksemme todellinen Grand old Woman, jonka innostus ja ilo kantoivat hedelmää kaikkialla järjestössä. Hän perusti kerhoja, järjesti matkoja, hankki uusia jäseniä, ideoi ja osallistui. Hän oli kuin partiolainen, aina valmis auttamaan missä vain tarvittiin.  Nyt käydessäni Sirkan luona hän sanoi hiljaa:

    ”Joka ilta nukkumaan mennessäni ajattelen, etten haluaisi herätä seuraavaan aamuun."  Se hätkähdytti minua, olinhan tottunut tuntemaan Sirkan aina iloisena ja touhukkaana ihmisenä.

    Tutkimusten mukaan hyvä mieli korreloi pitkän iän kanssa. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus elää mielekästä, omien arvojen mukaista elämää. Silloinkin, kun omat edellytykset siihen ovat heikentyneet.

Mitä teki Reino työuransa jälkeen? Hän osallistui aktiivisesti paitsi eläkeläisten järjestötoimintaan myös valmensi nuoria, kirjoitti kirjan ja urheilujuttuja lehtiin sekä kiipesi vaimonsa kanssa Kilimanjarolle. ”Halusimme mitata rajojamme. Oli hienoa huomata, vielä seniori-ikäisinä selvisimme haasteesta hyvin ja yhdessä", hän kertoi.

”Eläkkeelle  lähdettäessä puhutaan usein, että alkaa kolmas elämänvaihe. Jo alkumetreillä minua jännitti ja pelottikin, miten saisin nuo tulevat päiväni kulumaan. Mitä tekisin? Keitä tapaisin? Tuntisinko enää itseäni tarpeelliseksi?  Senioreihin liittyminen auttoi suunnattomasti tässä uudessa elämänvaiheessa," pakisi puolestaan Tuija.