Käydessäni haastattelemassa palvelutaloon muuttanutta Sirkkaa, kysyin alkuhalien jälkeen miten hän oli siellä viihtynyt. ”Pakkohan se on”, Sirkka vastasi ja huokaisi, ettei ole mitään tekemistä muuta kuin lukea ja katsoa telkkaria.
Kun pari vuotta sitten otin senioriyhdistyksemme 50-vuotishistoriikin tehdäkseni, en arvannut, kuinka vaikeaa tarvittavien tietojen löytäminen tulisi olemaan. Oli monta mapillista pöytäkirjoja sekä leikekirja, johon oli taltioitu niukasti leikkeitä ja kuvia silloisen seuran parin ensimmäisen toimintavuoden ajalta.
Luulin ja uskoin, että yhdistyksestä olisi raportoitu historiaakin, olihan sillä takanaan jo puolen vuosisadan verran toiminnan vuosia. Sellaista en kuitenkaan löytänyt.
Lähdin siis lähes tyhjästä. Kaikki alkuvuosien jäsenet, jotka olisivat voineet seuran toiminnasta kertoa, olivat joko edesmenneet tai tavoittamattomissa. Tietämykseni rajoittui siis siihen, mitä pöytäkirjoihin oli kirjattu. Eikä se ollut paljon.
Tietolähteiden puutteellisuuden vuoksi en voinut ryhtyä rakentamaan kaiken kattavaa 50-vuotishistoriikkia. Tiedolliset puutteet päätin korvata kertomalla seuran ja yhdistyksen toiminnassa mukana olleista ihmisistä. Tarinoita, joita olin eri tahoilta löytänyt ja kuullut.
Minulle kirjoittaminen on mielekästä tekemistä, ja siksi otin tämän historiikinkin tehdäkseni. Työstin sitä samanaikaiseti oman kirjani (Etukenossa elämän päättymiseen) kanssa. Siinä meinasi välillä usko mennä. Joskus tyrkkäsin koko homma sivuun ja tein jotain ihan muuta. Ei sekään helppoa ollut. Tieto, jota olin ahtanut aivoihini ei vetänyt pään sisällä lonkkaa vaan raksutteli omia aikojaan. Väläytteli aikaansaannoksiaan milloin ja missä sattuu, usein keskiyölläkin. Silloin oli noustava ylös ja mentävä kirjaamaan parhaat niistä talteen.
Sirkka oli ollut senioriyhdistyksemme todellinen Grand old Woman, jonka innostus ja ilo kantoivat hedelmää kaikkialla järjestössä. Hän perusti kerhoja, järjesti matkoja, hankki uusia jäseniä, ideoi ja osallistui. Hän oli kuin partiolainen, aina valmis auttamaan missä vain tarvittiin. Nyt käydessäni Sirkan luona hän sanoi hiljaa:
”Joka ilta nukkumaan mennessäni ajattelen, etten haluaisi herätä seuraavaan aamuun." Se hätkähdytti minua, olinhan tottunut tuntemaan Sirkan aina iloisena ja touhukkaana ihmisenä.
Tutkimusten mukaan hyvä mieli korreloi pitkän iän kanssa. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus elää mielekästä, omien arvojen mukaista elämää. Silloinkin, kun omat edellytykset siihen ovat heikentyneet.
Mitä teki Reino työuransa jälkeen? Hän osallistui aktiivisesti paitsi eläkeläisten järjestötoimintaan myös valmensi nuoria, kirjoitti kirjan ja urheilujuttuja lehtiin sekä kiipesi vaimonsa kanssa Kilimanjarolle. ”Halusimme mitata rajojamme. Oli hienoa huomata, vielä seniori-ikäisinä selvisimme haasteesta hyvin ja yhdessä", hän kertoi.
”Eläkkeelle lähdettäessä puhutaan usein, että alkaa kolmas elämänvaihe. Jo alkumetreillä minua jännitti ja pelottikin, miten saisin nuo tulevat päiväni kulumaan. Mitä tekisin? Keitä tapaisin? Tuntisinko enää itseäni tarpeelliseksi? Senioreihin liittyminen auttoi suunnattomasti tässä uudessa elämänvaiheessa," pakisi puolestaan Tuija.
Isänpäivänä
”Ai mitä mun isi on mulle opettanut? Että mettässä kävellään hiljaa. Että koiria silitetään myötäkarvaan. Että kaiken voi aina korjata myös itse. Että saunassa pitää käydä. Että tietokoneet ja autot on yksiä turhakkeita. Että jos ammut niin tähtäät ensin kunnolla. Että ruokaa syödään reilusti kun sitä on. Että mitään koneita ei saa pelätä. Ja uimaan se opetti mut myös.”
Kerrankin positiivinen kirjoitus ikäihmisistä
Mielekäs tekeminen ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia
Pyhäinpäivä vai Halloween
Etukenossa elämän päättymiseen
Otetaan ikääntyminen ilolla vastaan
Kesäaika päättyy
Järjettömältä tuntuvan viisarien siirtelyidean isä oli uusseelantilainen hyönteistutkija George Hudson, joka halusi enemmän valoisaa aikaa tutkimuksilleen. Hudsonin vuonna 1895 esittämänsä ajatus, että kelloja siirrettäisiin kaksi tuntia eteenpäin maalis- ja lokakuun väliseksi ajaksi, herätti kiinnostusta, mutta ei saanut tulta alleen.
Ei kannata siivota liikaa
Aiemmin, kuukausia sitten, kotini kävi siivoamassa Niina. Hän on sittemmin vaihtanut työpaikkaa ja ryhtynyt kerrossiivoojaksi. Se on varmaan kotisiivousta selkeämpää. Tänään tulee Anne, sama joka alkusyksystä pesi ikkunat.
Pidätyskyky koetuksella
Äiteen elämänkerta
Iloista ikääntymistä
Millaista on vanhan ihmisen elämä ”maailman onnellisimmassa maassa”, jossa iästä on tehty numero? Vanhat kuormittavat terveydenhoitoa ja heitä priorisoidaan.
Miten minusta tuli varamummi?
Lisää kommentti
Kommentit