Minun elämäni biisi

Julkaistu 4. joulukuuta 2025 klo 22.54

 

Erään kerran katsellessani Yle Ykkösen ohjelmaa Elämäni biisi, rupesin miettimään, mikä olisi minun biisini, jos sitä kysyttäisiin. Mieleeni tuli etsimättä Elvis Presleyn Love me tender.

 

 

Ohjelman päätyttyä suljin television ja tapailin biisin sanoja. Elviksen pehmeän lempeällä äänellä laulamat ensi säkeet alkavat soida päässäni ja päästin ne laulaen ilmoille:

 

Love me tender,

love me sweet,

never let me go.

You have made my life complete,

and I love you so...

 

Laulaessani muistot tulvivat mieleen. Elettiin viisikymmenlukua. Olin neljäntoista, ja muistan tuon ajan kieltojen ja käskyjen täyttämänä kautena, jota leimasi myös taloudellinen ankeus. Valoa ei ollut näkyvissä. Nuoret odottivat sytyttäjää. Jotakin, jonka perässä uskaltaisi uhmata vallitsevia olosuhteita.

    Siihen saumaan kahdesta amerikkalaisesta nuorukaisesta, Elvis Presleystä ja James Deanista tuli suuren populaarikulttuurisen muutoksen käynnistäjiä, 1950-luvun teini-idoleja.

    Elviksestä tuli minunkin idolini, ja riemuitsin päästessäni Åke Blomqvistin tanssikurssille opettelemaan rock’n rollin kuvioita hotelli Patrian parketilla Lappeenrannassa. Se oli villiä ja ihanaa. Samaan aikaan esitettiin Nuijamiehessä elokuvaa Nuori kapinallinen, jossa toinen idolini James Dean näytteli levotonta nuoruuttaan elävää Jim Starkia, jonka kapina vanhempia ja yhteiskuntaa vastaan sai tuon ajan nuorissa vastakaikua.

    Elvis ja James nousivat kansainväliseen kuuluisuuteen aikana, jota leimasi yhteiskunnallinen konservatiivisuus ja poliittinen ahdasmielisyys. He sytyttivät meidän, neljäkymmenluvulla syntyneiden nuorten, sydämet roihuun, valvottivat ja itkettivät.

    Isäni menehtyi muutama kuukausi tanssikurssin jälkeen. Mielessäni kyti kapina Lappeenrannan tyttölyseon typeriä sääntöjä kohtaan, ja purin pahaa oloani protestoimalla, kuten tulemalla kouluun kielletyissä farkuissa. Elviksen Love me tenderistä tuli lohtumusiikkiani. Näin jälkikäteen ajatellen nuo kapinalliset idolini tuntuvat varsin kilteiltä. Ja kovin kiltisti minäkin kapinoin.

    Elvis löydettiin elottomana kotinsa kylpyhuoneen lattialta iltapäivällä 16. elokuuta 1977. Hänet julistettiin kuolleeksi sairaalassa. Kuolinsyyksi ilmoitettiin sydämen rytmihäiriö. Sellaiseen minäkin saatan kuolla.

 

Isänmaan toivo

Joka vuosi joulukuun kuudentena päivänä silmäni kostuvat kiitollisuudesta niitä miehiä ja naisia kohtaan, joiden ansiosta saan elää vapaassa maassa.  Tunnen myös riittämättömyyttä. Sitä, olenko omalta osaltani tehnyt tarpeeksi.

Lue lisää »