Yksin jouluna

Viime jouluna, nauttiessani tyttären ja vävyn kanssa aattoillan ateriaa ravintolassa Vierumäellä, kiinnitin huomioni lähellä istuvaan mieheen. Hän istui yksin pöydässä, joka näytti katetun kahdelle. Pohdiskelin odottiko hän seuraa vai oliko muuten vain yksin?  Tullut Vierumäelle liikunnallista joulua viettämään niin kuin mekin tai joulua pakoon?  Hetken mielessäni käväisi säälintunne, sillä kaikki muut ravintolan asiakkaat näyttivät istuvan seurueisssa tai vähintään kaksin. Sitten ajattelin, että ehkä hän vietti juuri itsensä näköistä joulua. Eiväthän kaikki yksin elävät ole yksinäisiä, eivätkä kaipaa seuraa joulunakaan.

    Tyttärien muutettua omilleen olen minäkin viettänyt monta joulua yksin, kun he ovat matkanneet joulun viettoon milloin minnekin päin maailmaa.  Olen vakuutellut heille, ettei se minua sureta. Olen sosiaalinen erakko, jota viehättää oma rauha ja vapaus tehdä mitä huvittaa.  Elämäni biisi -ohjelmasta tuttu Katja Ståhlkin on kuvannut itseään "hirmuisen herkäksi sosiaaliseksi erakoksi”.

    Luonteeltaan sosiaalinen erakko tarvitsee sosiaalisia suhteita, mutta kokee tarvetta vetäytyä ajoittain yksinäisyyteen ja omaan rauhaan saadakseen energiaa, välttääkseen muiden mielipiteiden aiheuttamaa painetta tai nauttiakseen riippumattomuudesta. Sosiaalinen erakko etsii tasapainoa yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden välillä, arvostaen sekä ihmisten seuraa että omaa rauhaa. 

    Pidän kyllä ihmisistä  - ehdottomasti ja syvällisesti, mutta en varsinaisesti takerru heihin. Minulla on useita ystäviä ja jäljellä vain muutama läheinen ikiystävä vuosien takaa. Olen huono pitämään yhteyksiä, mutta minusta tuntuu, että ystävät ymmärtävät ja hyväksyvät sen.  En tarvitse muita ihmisiä latautuakseni, mutta iloitsen suuresti saadessani vaihtaa ajatuksia kasvotusten.

    Olen utelias elämälle. Saan elämäniloa pienistäkin asioista ja haluan tuottaa hyvää mieltä toisillekin. Ilolla ja rakkaudella, joka syntyy itsestä ja oman onnellisuuden luomisesta.

    Hyvää rakkaudentäyteistä joulua mieleesi ystäväni!

Kuva: Anu Nummela